Tämän päivän jäähdyttelyt ja noin 30 kilometriä kuluivat nopeasti. Käytämme tämän päivän blogikirjoitukseen niukasti sanoja ja energiaa, sillä säästämme sanat ja paukut huomiseen koitokseen. 16 kilometriä jäljellä Eduskuntatalolle ja myös ministeri Virkkunen on lupautunut tulemaan vastaan kello 14, kun saavumme perille!
Huomenna/lauantaina megaiso päivitys fiiliksistä ja yhteenvetoa taivalluksesta. Matkan aikana taltioitu elokuvafilmidokumentti iskeytyy Juutubeen kesällä. RAUHAA!
-V, K & M
Friday, June 3, 2011
Wednesday, June 1, 2011
8. päivän koitos (1.6.)
Kesäkuu oli saapunut ja tasan viikko siitä, kun Savonlinna de Compostela-jengi lähti liikkumaan kohti etelän kiireistä metropolia. Meno ei pojilla kuitenkaan ollut taloudellisen yhteiskuntajärjestelmän kuormituksen rattaissa pyörimistä, vaan oman tahdin ja rutiinien tavoittelua. Loppuviikon rytmi oli selvä: keskiviikon ja torstain ihannematkat noin 30 kilometriä, jolloin perjantaille jäisi viimeiset 15 kilometriä. Yhteensä reilut 20 tuntia kävelyä. Not bad at all!
Alussa matka tuntui ikuisuudelta taivaltaa, mutta eilisen ja tämän päivän aikana olemme monesti jääneet haikailemaan yhdessä vietettyä aikaa ja muistoja alkutaipaleelta. Suomalaisten miesten tunteellisuus kunniaan! Onhan meidän vastattava mahdolliseen yliopiston hallituksen tunteettomaan päätökseen juuri tunteellisuudella. Se inhimillinen näkökulma kun monesti sattuu unohtumaan päätöksenteossa.
Aamuisen kello 7 herätyksen ja ravitsevan aamupalan jälkeen saimme kyydin takaisin Mäntsälän rajalle, josta oli noin 15 kilometriä Mäntsälään. Alkumatka taittui ripeästi ja 15 kilometrin saavutimme noin kolmessa tunnissa. Mäntsälään saavuttuamme meitä odotti Mäntsälä- ja Keski-Uusimaa-lehtien haastattelut sekä välipala (kiitos Mäntsälä-lehdelle!) Muutaman tunnin jutustelutuokion ja välipalan mussutuksen jälkeen pääsimme jatkamaan tuskaista vaellusta tuskallisen kuumassa säässä. Hieman Mäntsälän keskustan jälkeen intouduimme äärimmäiseen haastavaan kävelysauva-miekkataisteluun, jonka tuloksena oli rikkinäinen kävelysauva. 190-vuotiaan kävelytyyliä imitoiva Mikko pääsi huokaisemaan helpotuksesta, kun sauva sattui olemaan Karon. Suuremmalta mielipahalta vältyttiin ja matka jatkui laaksojen toiselle puolelle.
Mäntsälä-Järvenpää-väli yllätti suorien määrällä. Jokaisen suoran jälkeen koitti uusi suora ja lämpötila puski lähempänä 30 astetta. Kävelymatka ei ollut helppo, sillä nestetti ja talkkia kului, kuin Kuopiossa kalakukkoja. Suurimilta hiertymiltä vältyttiin, mutta jalkapohja-nilkka-polvi-reisi-akseli on kovan rasituksen alla jatkuvasti. Pääsimme Keravalle 44 kilometrin päähän Helsingistä, jonne meidät majoitti Paula perheineen (kiitos!). Huomenna vielä viimeiset 30 kilometriä, blogitekstiä + grande finale!
Aamen.
Alussa matka tuntui ikuisuudelta taivaltaa, mutta eilisen ja tämän päivän aikana olemme monesti jääneet haikailemaan yhdessä vietettyä aikaa ja muistoja alkutaipaleelta. Suomalaisten miesten tunteellisuus kunniaan! Onhan meidän vastattava mahdolliseen yliopiston hallituksen tunteettomaan päätökseen juuri tunteellisuudella. Se inhimillinen näkökulma kun monesti sattuu unohtumaan päätöksenteossa.
Aamuisen kello 7 herätyksen ja ravitsevan aamupalan jälkeen saimme kyydin takaisin Mäntsälän rajalle, josta oli noin 15 kilometriä Mäntsälään. Alkumatka taittui ripeästi ja 15 kilometrin saavutimme noin kolmessa tunnissa. Mäntsälään saavuttuamme meitä odotti Mäntsälä- ja Keski-Uusimaa-lehtien haastattelut sekä välipala (kiitos Mäntsälä-lehdelle!) Muutaman tunnin jutustelutuokion ja välipalan mussutuksen jälkeen pääsimme jatkamaan tuskaista vaellusta tuskallisen kuumassa säässä. Hieman Mäntsälän keskustan jälkeen intouduimme äärimmäiseen haastavaan kävelysauva-miekkataisteluun, jonka tuloksena oli rikkinäinen kävelysauva. 190-vuotiaan kävelytyyliä imitoiva Mikko pääsi huokaisemaan helpotuksesta, kun sauva sattui olemaan Karon. Suuremmalta mielipahalta vältyttiin ja matka jatkui laaksojen toiselle puolelle.
Mäntsälä-Järvenpää-väli yllätti suorien määrällä. Jokaisen suoran jälkeen koitti uusi suora ja lämpötila puski lähempänä 30 astetta. Kävelymatka ei ollut helppo, sillä nestetti ja talkkia kului, kuin Kuopiossa kalakukkoja. Suurimilta hiertymiltä vältyttiin, mutta jalkapohja-nilkka-polvi-reisi-akseli on kovan rasituksen alla jatkuvasti. Pääsimme Keravalle 44 kilometrin päähän Helsingistä, jonne meidät majoitti Paula perheineen (kiitos!). Huomenna vielä viimeiset 30 kilometriä, blogitekstiä + grande finale!
Aamen.
7th day (31.5.)
7. päivänä pojat lepäsivät...kävellessä.
Tiistai-aamu sarasti, mutta lepoa ei ollut edelleenkään näkyvissä vielä pitkään aikaan. Herätyskello piristeli mukavan ärsyttävästi 7 aikoihin lacrosse-Aapon koputellessa kärsivällisesti oven takana. Aamupala nopeasti naamariin ja menoksi! Aikaisemmasta poiketen emme jatkaneet edellisillan etapille automobiililla, vaan lacrosse-Aapo raotti kukkaronsa nyörejä ja tarjosi bussikyydin Lahden keskustaan. Nesteet kiersivät hapokkaasti jaloissa edellisen illan hieronnan jäljiltä askelten painaessa toista tonnia. Jalkojen huutaessa patonkia sää näytti vihdoin kirkastuvan ja lämpenevän. Oli aika suorittaa päivän hankinnat. Törmäsimme lahtelaisessa kauppakeskuksessa sattumalta Antero "Mertsi" Mertarantaan, joka oli kuullut tempauksestamme. Onnentoivotusten ja pakollisten junttiposeeraus-valokuvien jälkeen siirryimme kohti ruokakauppaa sekä apteekkarien lääkehyllyjä. Matkaan tarttui iso kasa energiajuomia, rakkolaastareita, kipulääkkeitä sekä vauvan pyllylle tarkoitettua pehmeää talkkia strategisiin paikkoihin.
Talkki on ollut matkallamme varsinainen hengenpelastaja rakkolaastarien lisäksi, sillä se ehkäisee hikoilua ja hiertymiä jaloissa, joista kehittyy nopeasti rakkoja. Tiistain ensimmäiset viralliset askeleet reitillä otettiin vasta puolilta päivin, mikä oli myöhäisin aloitus tähän mennessä. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut ja meininki jatkui reippaana aina iltaan saakka. Päivän pysähdys jäi noin 15 kilometrin päähän Mäntsälästä, josta saimme kyydin aina niin pirteältä Koikalta (4. vuosikurssin seniori Savonlinnan kampukselta) sekä veljeltä. Automobiili ajoi meidät keskelle idyllistä maalaismaisemaa: suoraan Puujaalle Hausjärven sydämeen. Sielu lepäsi keskellä iltapalalautasta, kun perillä odotti Koikan äidin grillaamat herkut. Nukkumaanmenon aikoihin päivittelin blogia, mutta maaseudun sydämessä vanhanaikaiset mokkulat saattavat joskus reistailla - tämän takia myöhäinen päivitys.
Huomenna uusi päivä ja uudet 30 kilometriä edessä, mutta aika alkaa käymään vähiin.
Kettu kuittaa, kotka on laskeutunut.
Tiistai-aamu sarasti, mutta lepoa ei ollut edelleenkään näkyvissä vielä pitkään aikaan. Herätyskello piristeli mukavan ärsyttävästi 7 aikoihin lacrosse-Aapon koputellessa kärsivällisesti oven takana. Aamupala nopeasti naamariin ja menoksi! Aikaisemmasta poiketen emme jatkaneet edellisillan etapille automobiililla, vaan lacrosse-Aapo raotti kukkaronsa nyörejä ja tarjosi bussikyydin Lahden keskustaan. Nesteet kiersivät hapokkaasti jaloissa edellisen illan hieronnan jäljiltä askelten painaessa toista tonnia. Jalkojen huutaessa patonkia sää näytti vihdoin kirkastuvan ja lämpenevän. Oli aika suorittaa päivän hankinnat. Törmäsimme lahtelaisessa kauppakeskuksessa sattumalta Antero "Mertsi" Mertarantaan, joka oli kuullut tempauksestamme. Onnentoivotusten ja pakollisten junttiposeeraus-valokuvien jälkeen siirryimme kohti ruokakauppaa sekä apteekkarien lääkehyllyjä. Matkaan tarttui iso kasa energiajuomia, rakkolaastareita, kipulääkkeitä sekä vauvan pyllylle tarkoitettua pehmeää talkkia strategisiin paikkoihin.
Talkki on ollut matkallamme varsinainen hengenpelastaja rakkolaastarien lisäksi, sillä se ehkäisee hikoilua ja hiertymiä jaloissa, joista kehittyy nopeasti rakkoja. Tiistain ensimmäiset viralliset askeleet reitillä otettiin vasta puolilta päivin, mikä oli myöhäisin aloitus tähän mennessä. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut ja meininki jatkui reippaana aina iltaan saakka. Päivän pysähdys jäi noin 15 kilometrin päähän Mäntsälästä, josta saimme kyydin aina niin pirteältä Koikalta (4. vuosikurssin seniori Savonlinnan kampukselta) sekä veljeltä. Automobiili ajoi meidät keskelle idyllistä maalaismaisemaa: suoraan Puujaalle Hausjärven sydämeen. Sielu lepäsi keskellä iltapalalautasta, kun perillä odotti Koikan äidin grillaamat herkut. Nukkumaanmenon aikoihin päivittelin blogia, mutta maaseudun sydämessä vanhanaikaiset mokkulat saattavat joskus reistailla - tämän takia myöhäinen päivitys.
Huomenna uusi päivä ja uudet 30 kilometriä edessä, mutta aika alkaa käymään vähiin.
Kettu kuittaa, kotka on laskeutunut.
Subscribe to:
Posts (Atom)