Tämän päivän jäähdyttelyt ja noin 30 kilometriä kuluivat nopeasti. Käytämme tämän päivän blogikirjoitukseen niukasti sanoja ja energiaa, sillä säästämme sanat ja paukut huomiseen koitokseen. 16 kilometriä jäljellä Eduskuntatalolle ja myös ministeri Virkkunen on lupautunut tulemaan vastaan kello 14, kun saavumme perille!
Huomenna/lauantaina megaiso päivitys fiiliksistä ja yhteenvetoa taivalluksesta. Matkan aikana taltioitu elokuvafilmidokumentti iskeytyy Juutubeen kesällä. RAUHAA!
-V, K & M
Friday, June 3, 2011
Wednesday, June 1, 2011
8. päivän koitos (1.6.)
Kesäkuu oli saapunut ja tasan viikko siitä, kun Savonlinna de Compostela-jengi lähti liikkumaan kohti etelän kiireistä metropolia. Meno ei pojilla kuitenkaan ollut taloudellisen yhteiskuntajärjestelmän kuormituksen rattaissa pyörimistä, vaan oman tahdin ja rutiinien tavoittelua. Loppuviikon rytmi oli selvä: keskiviikon ja torstain ihannematkat noin 30 kilometriä, jolloin perjantaille jäisi viimeiset 15 kilometriä. Yhteensä reilut 20 tuntia kävelyä. Not bad at all!
Alussa matka tuntui ikuisuudelta taivaltaa, mutta eilisen ja tämän päivän aikana olemme monesti jääneet haikailemaan yhdessä vietettyä aikaa ja muistoja alkutaipaleelta. Suomalaisten miesten tunteellisuus kunniaan! Onhan meidän vastattava mahdolliseen yliopiston hallituksen tunteettomaan päätökseen juuri tunteellisuudella. Se inhimillinen näkökulma kun monesti sattuu unohtumaan päätöksenteossa.
Aamuisen kello 7 herätyksen ja ravitsevan aamupalan jälkeen saimme kyydin takaisin Mäntsälän rajalle, josta oli noin 15 kilometriä Mäntsälään. Alkumatka taittui ripeästi ja 15 kilometrin saavutimme noin kolmessa tunnissa. Mäntsälään saavuttuamme meitä odotti Mäntsälä- ja Keski-Uusimaa-lehtien haastattelut sekä välipala (kiitos Mäntsälä-lehdelle!) Muutaman tunnin jutustelutuokion ja välipalan mussutuksen jälkeen pääsimme jatkamaan tuskaista vaellusta tuskallisen kuumassa säässä. Hieman Mäntsälän keskustan jälkeen intouduimme äärimmäiseen haastavaan kävelysauva-miekkataisteluun, jonka tuloksena oli rikkinäinen kävelysauva. 190-vuotiaan kävelytyyliä imitoiva Mikko pääsi huokaisemaan helpotuksesta, kun sauva sattui olemaan Karon. Suuremmalta mielipahalta vältyttiin ja matka jatkui laaksojen toiselle puolelle.
Mäntsälä-Järvenpää-väli yllätti suorien määrällä. Jokaisen suoran jälkeen koitti uusi suora ja lämpötila puski lähempänä 30 astetta. Kävelymatka ei ollut helppo, sillä nestetti ja talkkia kului, kuin Kuopiossa kalakukkoja. Suurimilta hiertymiltä vältyttiin, mutta jalkapohja-nilkka-polvi-reisi-akseli on kovan rasituksen alla jatkuvasti. Pääsimme Keravalle 44 kilometrin päähän Helsingistä, jonne meidät majoitti Paula perheineen (kiitos!). Huomenna vielä viimeiset 30 kilometriä, blogitekstiä + grande finale!
Aamen.
Alussa matka tuntui ikuisuudelta taivaltaa, mutta eilisen ja tämän päivän aikana olemme monesti jääneet haikailemaan yhdessä vietettyä aikaa ja muistoja alkutaipaleelta. Suomalaisten miesten tunteellisuus kunniaan! Onhan meidän vastattava mahdolliseen yliopiston hallituksen tunteettomaan päätökseen juuri tunteellisuudella. Se inhimillinen näkökulma kun monesti sattuu unohtumaan päätöksenteossa.
Aamuisen kello 7 herätyksen ja ravitsevan aamupalan jälkeen saimme kyydin takaisin Mäntsälän rajalle, josta oli noin 15 kilometriä Mäntsälään. Alkumatka taittui ripeästi ja 15 kilometrin saavutimme noin kolmessa tunnissa. Mäntsälään saavuttuamme meitä odotti Mäntsälä- ja Keski-Uusimaa-lehtien haastattelut sekä välipala (kiitos Mäntsälä-lehdelle!) Muutaman tunnin jutustelutuokion ja välipalan mussutuksen jälkeen pääsimme jatkamaan tuskaista vaellusta tuskallisen kuumassa säässä. Hieman Mäntsälän keskustan jälkeen intouduimme äärimmäiseen haastavaan kävelysauva-miekkataisteluun, jonka tuloksena oli rikkinäinen kävelysauva. 190-vuotiaan kävelytyyliä imitoiva Mikko pääsi huokaisemaan helpotuksesta, kun sauva sattui olemaan Karon. Suuremmalta mielipahalta vältyttiin ja matka jatkui laaksojen toiselle puolelle.
Mäntsälä-Järvenpää-väli yllätti suorien määrällä. Jokaisen suoran jälkeen koitti uusi suora ja lämpötila puski lähempänä 30 astetta. Kävelymatka ei ollut helppo, sillä nestetti ja talkkia kului, kuin Kuopiossa kalakukkoja. Suurimilta hiertymiltä vältyttiin, mutta jalkapohja-nilkka-polvi-reisi-akseli on kovan rasituksen alla jatkuvasti. Pääsimme Keravalle 44 kilometrin päähän Helsingistä, jonne meidät majoitti Paula perheineen (kiitos!). Huomenna vielä viimeiset 30 kilometriä, blogitekstiä + grande finale!
Aamen.
7th day (31.5.)
7. päivänä pojat lepäsivät...kävellessä.
Tiistai-aamu sarasti, mutta lepoa ei ollut edelleenkään näkyvissä vielä pitkään aikaan. Herätyskello piristeli mukavan ärsyttävästi 7 aikoihin lacrosse-Aapon koputellessa kärsivällisesti oven takana. Aamupala nopeasti naamariin ja menoksi! Aikaisemmasta poiketen emme jatkaneet edellisillan etapille automobiililla, vaan lacrosse-Aapo raotti kukkaronsa nyörejä ja tarjosi bussikyydin Lahden keskustaan. Nesteet kiersivät hapokkaasti jaloissa edellisen illan hieronnan jäljiltä askelten painaessa toista tonnia. Jalkojen huutaessa patonkia sää näytti vihdoin kirkastuvan ja lämpenevän. Oli aika suorittaa päivän hankinnat. Törmäsimme lahtelaisessa kauppakeskuksessa sattumalta Antero "Mertsi" Mertarantaan, joka oli kuullut tempauksestamme. Onnentoivotusten ja pakollisten junttiposeeraus-valokuvien jälkeen siirryimme kohti ruokakauppaa sekä apteekkarien lääkehyllyjä. Matkaan tarttui iso kasa energiajuomia, rakkolaastareita, kipulääkkeitä sekä vauvan pyllylle tarkoitettua pehmeää talkkia strategisiin paikkoihin.
Talkki on ollut matkallamme varsinainen hengenpelastaja rakkolaastarien lisäksi, sillä se ehkäisee hikoilua ja hiertymiä jaloissa, joista kehittyy nopeasti rakkoja. Tiistain ensimmäiset viralliset askeleet reitillä otettiin vasta puolilta päivin, mikä oli myöhäisin aloitus tähän mennessä. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut ja meininki jatkui reippaana aina iltaan saakka. Päivän pysähdys jäi noin 15 kilometrin päähän Mäntsälästä, josta saimme kyydin aina niin pirteältä Koikalta (4. vuosikurssin seniori Savonlinnan kampukselta) sekä veljeltä. Automobiili ajoi meidät keskelle idyllistä maalaismaisemaa: suoraan Puujaalle Hausjärven sydämeen. Sielu lepäsi keskellä iltapalalautasta, kun perillä odotti Koikan äidin grillaamat herkut. Nukkumaanmenon aikoihin päivittelin blogia, mutta maaseudun sydämessä vanhanaikaiset mokkulat saattavat joskus reistailla - tämän takia myöhäinen päivitys.
Huomenna uusi päivä ja uudet 30 kilometriä edessä, mutta aika alkaa käymään vähiin.
Kettu kuittaa, kotka on laskeutunut.
Tiistai-aamu sarasti, mutta lepoa ei ollut edelleenkään näkyvissä vielä pitkään aikaan. Herätyskello piristeli mukavan ärsyttävästi 7 aikoihin lacrosse-Aapon koputellessa kärsivällisesti oven takana. Aamupala nopeasti naamariin ja menoksi! Aikaisemmasta poiketen emme jatkaneet edellisillan etapille automobiililla, vaan lacrosse-Aapo raotti kukkaronsa nyörejä ja tarjosi bussikyydin Lahden keskustaan. Nesteet kiersivät hapokkaasti jaloissa edellisen illan hieronnan jäljiltä askelten painaessa toista tonnia. Jalkojen huutaessa patonkia sää näytti vihdoin kirkastuvan ja lämpenevän. Oli aika suorittaa päivän hankinnat. Törmäsimme lahtelaisessa kauppakeskuksessa sattumalta Antero "Mertsi" Mertarantaan, joka oli kuullut tempauksestamme. Onnentoivotusten ja pakollisten junttiposeeraus-valokuvien jälkeen siirryimme kohti ruokakauppaa sekä apteekkarien lääkehyllyjä. Matkaan tarttui iso kasa energiajuomia, rakkolaastareita, kipulääkkeitä sekä vauvan pyllylle tarkoitettua pehmeää talkkia strategisiin paikkoihin.
Talkki on ollut matkallamme varsinainen hengenpelastaja rakkolaastarien lisäksi, sillä se ehkäisee hikoilua ja hiertymiä jaloissa, joista kehittyy nopeasti rakkoja. Tiistain ensimmäiset viralliset askeleet reitillä otettiin vasta puolilta päivin, mikä oli myöhäisin aloitus tähän mennessä. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut ja meininki jatkui reippaana aina iltaan saakka. Päivän pysähdys jäi noin 15 kilometrin päähän Mäntsälästä, josta saimme kyydin aina niin pirteältä Koikalta (4. vuosikurssin seniori Savonlinnan kampukselta) sekä veljeltä. Automobiili ajoi meidät keskelle idyllistä maalaismaisemaa: suoraan Puujaalle Hausjärven sydämeen. Sielu lepäsi keskellä iltapalalautasta, kun perillä odotti Koikan äidin grillaamat herkut. Nukkumaanmenon aikoihin päivittelin blogia, mutta maaseudun sydämessä vanhanaikaiset mokkulat saattavat joskus reistailla - tämän takia myöhäinen päivitys.
Huomenna uusi päivä ja uudet 30 kilometriä edessä, mutta aika alkaa käymään vähiin.
Kettu kuittaa, kotka on laskeutunut.
Monday, May 30, 2011
6 of 10-päivä (30.5.)
Heissulivei jälleen!
Aamu sujui utuisissa tunnelmissa kokki-Karon keittämän puuron parissa. Heräsimme Upin ja Marjon tarjoamasta majoituksesta - toivottavasti emme jättäneet suurta siivoa taaksemme (anteeksi sottaisuutemme). Huonoa tuuria enteili pilvinen taivas, joka aloitti vesitykityksen 15 minuuttia ennen lähtöä. Pieni tihkuttaminen yltyi lähes rankkasateeksi ja muutama tunti Heinolasta Vierumäelle sai stiflat hukkumaan vedestä. Vierumäellä tunnelmaa piristi kuitenkin Villen paluu, joka oli aikaistunut yllättäen puolella päivällä! Lähdimme taivaltamaan matkaa alkuperäisellä kolmikolla muistellen ensimmäisten päivien kivikkoista tietä. Ville toi samalla auringon taivaalle, sillä Vierumäen jälkeinen matka aina Lahteen asti sujui tuon kirkkaan tähden alla hikoillen. Matkan aikana saimme jatkuvasti tsemppausta ohiajavista tööttäilevistä autoista. Mukaan tarttui myös piirakkapussi, kiitos ystävällisen pariskunnan!
Tämän päivän matka sujui verkkaisesti ilman suurempia kommelluksia. Ehdimme jälleen pohtia vetoomuksen sisältöä, jonka luovutamme perjantaina Eduskuntatalolla. Media on matkan aikana ollut jatkuvasti yhteydessä meihin ja tiedustellut matkan etenemistä sekä tarkoitusperää. Olemme halunneet tuoda esiin myös Hämeenlinnan sekä Rauman yksiköiden kyseenalaiset tilanteet. Matkamme henkinen soihtu kantaa vahvaa ideologiaa, joka sitoutuu niin Savonlinnan kuin muidenkin pienempien yksiköiden ja kaupunkien tukemiseen. Olemme ehkä jatkossa jopa perustamassa puoluetta, joka kantaisi nimeä Pienempien Asialla. Puoluepolitiikka ja tittelit sikseen, sillä marssimme asian puolesta, joka ei moisia määrittelyjä kaipaa. Määrittelyä vaativille: Savonlinna de Compostela on ruohonjuuritason kansalaisaktivismia!
Loppumatkasta saimme jopa toimittajan mukaan viimeiseksi viideksi kilometriksi. 34 kilometrin jälkeen saavutimme Lahden puoli 7 aikoihin illalla, ja pääsimme suoraan haastattelun jälkeen Lahti Predatorsin henkilökohtaisen fyssarin, VK Fitnessin Visan, käsittelyyn (kiitos tuhannesti!) Paikat aukesivat jaloista ja veri lähti taas kiertämään. Eemeliähän se teki! Pääsimme majoittumaan lacrosse-Aapon ja vanhempien nurkkiin Renkomäelle. Kiitämme suuresti koko perhettä muonituksesta, majoituksesta, rakkolaastareista, kyydeistä sekä yleisestä tsempistä. JES! Huomenna aiomme jatkaa kohti Mäntsälää +30 kilometriä tavoitteena. Tällä hetkellä silmäluomet väpättävät jo kohti höyhensaaria, joten Sln de Compostela toivottaa makoisia unia/hyviä huomenia. Jaksakaa vielä kannustaa muutaman päivän ajan, sillä emme tuota pettymystä! Huomenna paukkuu viimeinen satanen!
Iloisesti roihuavaa soihtua kantaen,
M, K & V
Aamu sujui utuisissa tunnelmissa kokki-Karon keittämän puuron parissa. Heräsimme Upin ja Marjon tarjoamasta majoituksesta - toivottavasti emme jättäneet suurta siivoa taaksemme (anteeksi sottaisuutemme). Huonoa tuuria enteili pilvinen taivas, joka aloitti vesitykityksen 15 minuuttia ennen lähtöä. Pieni tihkuttaminen yltyi lähes rankkasateeksi ja muutama tunti Heinolasta Vierumäelle sai stiflat hukkumaan vedestä. Vierumäellä tunnelmaa piristi kuitenkin Villen paluu, joka oli aikaistunut yllättäen puolella päivällä! Lähdimme taivaltamaan matkaa alkuperäisellä kolmikolla muistellen ensimmäisten päivien kivikkoista tietä. Ville toi samalla auringon taivaalle, sillä Vierumäen jälkeinen matka aina Lahteen asti sujui tuon kirkkaan tähden alla hikoillen. Matkan aikana saimme jatkuvasti tsemppausta ohiajavista tööttäilevistä autoista. Mukaan tarttui myös piirakkapussi, kiitos ystävällisen pariskunnan!
Tämän päivän matka sujui verkkaisesti ilman suurempia kommelluksia. Ehdimme jälleen pohtia vetoomuksen sisältöä, jonka luovutamme perjantaina Eduskuntatalolla. Media on matkan aikana ollut jatkuvasti yhteydessä meihin ja tiedustellut matkan etenemistä sekä tarkoitusperää. Olemme halunneet tuoda esiin myös Hämeenlinnan sekä Rauman yksiköiden kyseenalaiset tilanteet. Matkamme henkinen soihtu kantaa vahvaa ideologiaa, joka sitoutuu niin Savonlinnan kuin muidenkin pienempien yksiköiden ja kaupunkien tukemiseen. Olemme ehkä jatkossa jopa perustamassa puoluetta, joka kantaisi nimeä Pienempien Asialla. Puoluepolitiikka ja tittelit sikseen, sillä marssimme asian puolesta, joka ei moisia määrittelyjä kaipaa. Määrittelyä vaativille: Savonlinna de Compostela on ruohonjuuritason kansalaisaktivismia!
Loppumatkasta saimme jopa toimittajan mukaan viimeiseksi viideksi kilometriksi. 34 kilometrin jälkeen saavutimme Lahden puoli 7 aikoihin illalla, ja pääsimme suoraan haastattelun jälkeen Lahti Predatorsin henkilökohtaisen fyssarin, VK Fitnessin Visan, käsittelyyn (kiitos tuhannesti!) Paikat aukesivat jaloista ja veri lähti taas kiertämään. Eemeliähän se teki! Pääsimme majoittumaan lacrosse-Aapon ja vanhempien nurkkiin Renkomäelle. Kiitämme suuresti koko perhettä muonituksesta, majoituksesta, rakkolaastareista, kyydeistä sekä yleisestä tsempistä. JES! Huomenna aiomme jatkaa kohti Mäntsälää +30 kilometriä tavoitteena. Tällä hetkellä silmäluomet väpättävät jo kohti höyhensaaria, joten Sln de Compostela toivottaa makoisia unia/hyviä huomenia. Jaksakaa vielä kannustaa muutaman päivän ajan, sillä emme tuota pettymystä! Huomenna paukkuu viimeinen satanen!
Iloisesti roihuavaa soihtua kantaen,
M, K & V
Sunday, May 29, 2011
5. päivä (29.5.) ja meno jatkuu!
Meno on pysynyt aitona!
Kiitos kuuluu taas ensimmäisenä tukijoukoille - ilman teitä emme olisi edes Savonlinnan ABC:llä! :)
5. päivä on takana ja kävely alkaa sujumaan entistä enemmän rutiinilla. Villen poissaolo hämmentää tunnelmaa, mutta onneksi huomisen aamupäivän aikana kolmikko on taas takaisin vahvana pakettina. Tänään vaelsimme noin 30 kilometrin pätkän Kuortin läheisyydestä Heinolaan. Heinolassa tapasimme Itä-Hämeen toimittajan, joka auttoi rinkan kuljettamisessa (kiitos!) ja teki meistä jutun huomiseen lehteen. Majapaikka järjestyi Aijan avustuksella Savonlinnan kampuksellakin opiskelleen opettajaparin, Marjon ja Upin nurkista. Perillä odotti valtavan maittava iltapala ja saimme kokea vieraanvaraisuutta jälleen kerran. Suuri sydän Upille ja Marjolle.
Matka taittuu loistavasti ja kannanottoa Eduskuntatalolle saapumista varten on jo ehditty hauduttelemaan aivonystyröissä. Tarkoituksenamme on luovuttaa kannari/ehdotus Eduskunnalle ja vastaanottamassa oleville edustajille/ministereille, jossa vetoamme kampuksemme säilyttämiseen. Savonlinna de Compostela-vaeltajat eivät anna periksi, kuten ei anna kampuksemmekaan. Taistelemme loppuun asti!
Huomenna olisi enää reilut 30 kilometriä Lahteen, jonne olisi tarkoitus saapua iltapäivällä/alkuillasta. Tervetuloa vastaanottamaan! Majapaikka järjestyi lacrosse-Aapon kautta, siitä lisää huomenna. Tänään paukkuivat sataset, eli tasan 200 km taivallettu. JEE! Huomenna lisää päivitystä taas luvassa ja päivityksen sisällön suhteen saa esittää toivomuksia (risut, ruusut, mieltä askarruttavat kysymykset, mielipiteet jne).
Heinola nolla kuittailee ja porhaltaa huomenna kohti Suomen Miamia..vai oliko se Chicago? Rauhaa ja rakkautta!
Kiitos kuuluu taas ensimmäisenä tukijoukoille - ilman teitä emme olisi edes Savonlinnan ABC:llä! :)
5. päivä on takana ja kävely alkaa sujumaan entistä enemmän rutiinilla. Villen poissaolo hämmentää tunnelmaa, mutta onneksi huomisen aamupäivän aikana kolmikko on taas takaisin vahvana pakettina. Tänään vaelsimme noin 30 kilometrin pätkän Kuortin läheisyydestä Heinolaan. Heinolassa tapasimme Itä-Hämeen toimittajan, joka auttoi rinkan kuljettamisessa (kiitos!) ja teki meistä jutun huomiseen lehteen. Majapaikka järjestyi Aijan avustuksella Savonlinnan kampuksellakin opiskelleen opettajaparin, Marjon ja Upin nurkista. Perillä odotti valtavan maittava iltapala ja saimme kokea vieraanvaraisuutta jälleen kerran. Suuri sydän Upille ja Marjolle.
Matka taittuu loistavasti ja kannanottoa Eduskuntatalolle saapumista varten on jo ehditty hauduttelemaan aivonystyröissä. Tarkoituksenamme on luovuttaa kannari/ehdotus Eduskunnalle ja vastaanottamassa oleville edustajille/ministereille, jossa vetoamme kampuksemme säilyttämiseen. Savonlinna de Compostela-vaeltajat eivät anna periksi, kuten ei anna kampuksemmekaan. Taistelemme loppuun asti!
Huomenna olisi enää reilut 30 kilometriä Lahteen, jonne olisi tarkoitus saapua iltapäivällä/alkuillasta. Tervetuloa vastaanottamaan! Majapaikka järjestyi lacrosse-Aapon kautta, siitä lisää huomenna. Tänään paukkuivat sataset, eli tasan 200 km taivallettu. JEE! Huomenna lisää päivitystä taas luvassa ja päivityksen sisällön suhteen saa esittää toivomuksia (risut, ruusut, mieltä askarruttavat kysymykset, mielipiteet jne).
Heinola nolla kuittailee ja porhaltaa huomenna kohti Suomen Miamia..vai oliko se Chicago? Rauhaa ja rakkautta!
Vaeltajien kokkikoulu
Pitkän matkan taivallus ja kova rasitus vaativat venyttelyiden ja levon lisäksi oikeanlaista ravintoa. Ennen kaikkea on tärkeää syödä tasaisin väliajoin ja tarvittavan usein, jottei heikotus pääse iskemään (tänään meinasi käydä näin). Aamulla ja illalla nautitut eväät ovat kuitenkin ne tärkeimmät tukipilarit, joilla me tienraivaajat jaksamme painaa.
Aamupalamme on yleensä suhteellisen tuhti annos kaikennäköistä pöperöä. Lautasillemme pyrimme kasaamaan kunnon läjä neljän viljan puuroa. Puuro on ehkä tärkein osa aamupalaa. Siitä saamme paljon hyviä ja pitkäkestoisia hiilareita, joiden avulla jalat jaksavat painaa ensimmäiset 10 km. Puuron sekaan olemme yleensä myös sotkeneet soijaproteiinijauhoa tuomaan lisäravinteita = poori. Puuron lisäksi lautasillemme eksyy mm. ruisleipää täytteineen, kananmunia, mehukeittoa, jogurttia ja mitä ikinä tarjolla sattuu olemaan. Eräänä aamuna nautimme tonnikalapastaa. Tähän mennessä olemme onneksi saaneet aamulla tankattua sen verran, että konsertti on käynyt heti startista lähtien. Toistaiseksi ei hätää aamupalan suhteen ole ollut.
Matkan aikana tulee napsittua kaikenlaista. Taskuista tiensä sormien väliin ja sieltä suuhun löytävät useimmiten pähkinät, rusinat, salmiakkinaperot (sivuvaikutuksia löytyy), ruisnapit ym. Toimiviksi havaitut popsittavat matkaeväät pitävät myös mielen virkeänä ja jarruttavat puheripulia.
Tauoilla pyrimme mäjäyttämään naamaamme jotain, joka pitää nälkää seuraavalle pysäkille - noin 6-10 per etappi. Nopeilla tauoilla tulee syötyä ruisleipää, hedelmiä ja energiapatukoita. Kaikkea, mitä olemme aamulla mahdollisesti mukaamme saaneet tehtyä tai ostettua. Tuhdeilla täytteillä varustetut ruisleivät ovat osoittautuneet oiviksi taukopläjäyksiksi.
Kerran päivässä olisi myös hyvä saada syötyä jokin kevyt ja täyttävä lämmin ateria; salaatti tms. Se ei ole kuitenkaan ollut aina mahdollista, koska sopivia taukopaikkoja ei ole tullut vastaan. Pyrimme kantamaan mahdollisimman vähän tavaraa sekä rahankäyttömme on myös rajallista. Parhaiten on kuitenkin jaksanut, kun matkan puolivälissä on päässyt murkinoimaan jonkin huoltoaseman salaattipöydän ääreen. Siihen kun laittaa kylkeen parit ruisleivän käntyt, niin kyllä tossu liikkuu. Tänään meinasi puskea pieni heikotus päälle, kun emme päässeet matkan aikana nauttimaan kunnon ateriaa. Onneksi hätävaroja löytyi repusta ja näillä jaksoimme odottaa iltapalaa. Toivotaan, että saamme tulevien etappien välissä nauttia jonkinlaisen kevyen lounasmättösen.
Aluksi mietimme, että perille päästyämme aiomme vedellä rasvaspytärikebabmajoneesituplajuustoihramegaburgerpekonichilivalkosipulipekonikebab-jysäykset. Emme edes uskalla kuvitella, mitä olisi käynyt jos olisimme päätyneet kyseiseen rasvapommiin. Pitkän rasituksen jälkeen elimistö tai mieli eivät kaipaa mitään raskasta, vaan ensisijaisesti on tehnyt mieli syödä jotain kevyttä ja PALJON!!! Esimerkiksi salaattia hyvillä täytteillä (tonnikala, raejuusto, feta, tomaatti yms.) Salaatin lisäksi illalla on hyvä tankata sopivan reilu määrä hiilihydraatteja varastoon. Hiilihydraattien tankkauksena olemme käyttäneet yleensä pastaa tai ruisleipää. Ilalla on myös tullut popsittua pähkinöitä, salmiakkia, ruisnappeja+tuorejuustoa, ettei yöllä pääse tylsyys yllättämään.
Tässä siis hieman SLN de Compostelan poikien ruokavaliosta. Kyllä näillä eväillä jaksaa ja mahakin toimii. MUISTAKAA KUIDUT!
Säästetään ne üübermättöset Helsingin Kauppatorin grillille jatkojen jälkeen.
T: K-man & M-kan
Aamupalamme on yleensä suhteellisen tuhti annos kaikennäköistä pöperöä. Lautasillemme pyrimme kasaamaan kunnon läjä neljän viljan puuroa. Puuro on ehkä tärkein osa aamupalaa. Siitä saamme paljon hyviä ja pitkäkestoisia hiilareita, joiden avulla jalat jaksavat painaa ensimmäiset 10 km. Puuron sekaan olemme yleensä myös sotkeneet soijaproteiinijauhoa tuomaan lisäravinteita = poori. Puuron lisäksi lautasillemme eksyy mm. ruisleipää täytteineen, kananmunia, mehukeittoa, jogurttia ja mitä ikinä tarjolla sattuu olemaan. Eräänä aamuna nautimme tonnikalapastaa. Tähän mennessä olemme onneksi saaneet aamulla tankattua sen verran, että konsertti on käynyt heti startista lähtien. Toistaiseksi ei hätää aamupalan suhteen ole ollut.
Matkan aikana tulee napsittua kaikenlaista. Taskuista tiensä sormien väliin ja sieltä suuhun löytävät useimmiten pähkinät, rusinat, salmiakkinaperot (sivuvaikutuksia löytyy), ruisnapit ym. Toimiviksi havaitut popsittavat matkaeväät pitävät myös mielen virkeänä ja jarruttavat puheripulia.
Tauoilla pyrimme mäjäyttämään naamaamme jotain, joka pitää nälkää seuraavalle pysäkille - noin 6-10 per etappi. Nopeilla tauoilla tulee syötyä ruisleipää, hedelmiä ja energiapatukoita. Kaikkea, mitä olemme aamulla mahdollisesti mukaamme saaneet tehtyä tai ostettua. Tuhdeilla täytteillä varustetut ruisleivät ovat osoittautuneet oiviksi taukopläjäyksiksi.
Kerran päivässä olisi myös hyvä saada syötyä jokin kevyt ja täyttävä lämmin ateria; salaatti tms. Se ei ole kuitenkaan ollut aina mahdollista, koska sopivia taukopaikkoja ei ole tullut vastaan. Pyrimme kantamaan mahdollisimman vähän tavaraa sekä rahankäyttömme on myös rajallista. Parhaiten on kuitenkin jaksanut, kun matkan puolivälissä on päässyt murkinoimaan jonkin huoltoaseman salaattipöydän ääreen. Siihen kun laittaa kylkeen parit ruisleivän käntyt, niin kyllä tossu liikkuu. Tänään meinasi puskea pieni heikotus päälle, kun emme päässeet matkan aikana nauttimaan kunnon ateriaa. Onneksi hätävaroja löytyi repusta ja näillä jaksoimme odottaa iltapalaa. Toivotaan, että saamme tulevien etappien välissä nauttia jonkinlaisen kevyen lounasmättösen.
Aluksi mietimme, että perille päästyämme aiomme vedellä rasvaspytärikebabmajoneesituplajuustoihramegaburgerpekonichilivalkosipulipekonikebab-jysäykset. Emme edes uskalla kuvitella, mitä olisi käynyt jos olisimme päätyneet kyseiseen rasvapommiin. Pitkän rasituksen jälkeen elimistö tai mieli eivät kaipaa mitään raskasta, vaan ensisijaisesti on tehnyt mieli syödä jotain kevyttä ja PALJON!!! Esimerkiksi salaattia hyvillä täytteillä (tonnikala, raejuusto, feta, tomaatti yms.) Salaatin lisäksi illalla on hyvä tankata sopivan reilu määrä hiilihydraatteja varastoon. Hiilihydraattien tankkauksena olemme käyttäneet yleensä pastaa tai ruisleipää. Ilalla on myös tullut popsittua pähkinöitä, salmiakkia, ruisnappeja+tuorejuustoa, ettei yöllä pääse tylsyys yllättämään.
Tässä siis hieman SLN de Compostelan poikien ruokavaliosta. Kyllä näillä eväillä jaksaa ja mahakin toimii. MUISTAKAA KUIDUT!
Säästetään ne üübermättöset Helsingin Kauppatorin grillille jatkojen jälkeen.
T: K-man & M-kan
4. päivä (28.5.)
Puolimatkassa ollaan!
Ikinä ei olisi uskonut, että taitamme puolet matkasta näin lyhyessä ajassa. Siitä suurin kiitos kuuluu uskollisille tukijoukoille, joita ilman emme olisi pystyneet taivaltamaan metriäkään! Saavuimme klo 20 aikoihin Kuortin jälkeiseen määränpäähän, josta on Heinolaan matkaa enää alle 30 kilometriä. Majapaikka on sama kuin edellisyönä, joten aamulla luvassa hieman sahaamista kyytien kanssa. Jaloissa painaa edelleen, mutta matkaa piristävät tukijoukot, huumori sekä yleinen kannustus - olemme edelleenkin hämillämme kaikesta tuesta ja myötätunnosta! :)
Tämän päivän taivallus marssittiin osittain rankkasateessa, mutta suurimman osan päivästä aurinko paistoi; tähti tulee toivottavasti paistamaan myös kampuksemme tulevaisuuden puolesta. Kuten jo aikaisemmin uutisoitiin, tiedekunta haluaa lisäaikaa kampuksemme tilanteen selvittämiseen. Pallo on siis tällä hetkellä kenttäpuoliskollamme ja jos sen haluaa haltuun, saa tulla yrittämään! Pallo kulkee nimittäin Maradonan nuoruusvuosien nokkeluudella kohti Eduskuntataloa ja se pysyy loppuun asti jaloissa.
Iso kiitos Jannelle, Elinalle ja appiväelle mökkilainasta, kuskaamisesta sekä muonituksesta. Sydämemme eivät riitä kertomaan kiitollisuudestamme. Aiomme huomenna kävellä Heinolaan ja ehkä hieman sen ohi. Tavoitteena olisi kävellä reilut 30 kilometriä ja majapaikka Heinolassa on edelleen hämärän peitossa. Yhteydenotot sallittuja ja sana kiertämään tutuille! Rummuttakaa myös medioita matkamme varrella, jotta saadaan ihmiset heräämään hyvän asian puolesta. Matka alkaa hiljalleen sujua enemmän rutiinilla ja lepoaikaakin jää enemmän. Huomenna luvassa hieman pidempää päivitystä tunnelmista kuvien ja spesiaalin sisällön kera.
Rauha, rakkaus ja toivo pitävät meidät elossa. Ne auttavat meitä jaksamaan ja uskomaan, että kampuksemme säilytetään Savonlinnassa.
Savonlinna kuittaa ja kumartaa Mäntyharjulle, huomenna Heinolalle.
- Michael & K-Man
Ikinä ei olisi uskonut, että taitamme puolet matkasta näin lyhyessä ajassa. Siitä suurin kiitos kuuluu uskollisille tukijoukoille, joita ilman emme olisi pystyneet taivaltamaan metriäkään! Saavuimme klo 20 aikoihin Kuortin jälkeiseen määränpäähän, josta on Heinolaan matkaa enää alle 30 kilometriä. Majapaikka on sama kuin edellisyönä, joten aamulla luvassa hieman sahaamista kyytien kanssa. Jaloissa painaa edelleen, mutta matkaa piristävät tukijoukot, huumori sekä yleinen kannustus - olemme edelleenkin hämillämme kaikesta tuesta ja myötätunnosta! :)
Tämän päivän taivallus marssittiin osittain rankkasateessa, mutta suurimman osan päivästä aurinko paistoi; tähti tulee toivottavasti paistamaan myös kampuksemme tulevaisuuden puolesta. Kuten jo aikaisemmin uutisoitiin, tiedekunta haluaa lisäaikaa kampuksemme tilanteen selvittämiseen. Pallo on siis tällä hetkellä kenttäpuoliskollamme ja jos sen haluaa haltuun, saa tulla yrittämään! Pallo kulkee nimittäin Maradonan nuoruusvuosien nokkeluudella kohti Eduskuntataloa ja se pysyy loppuun asti jaloissa.
Iso kiitos Jannelle, Elinalle ja appiväelle mökkilainasta, kuskaamisesta sekä muonituksesta. Sydämemme eivät riitä kertomaan kiitollisuudestamme. Aiomme huomenna kävellä Heinolaan ja ehkä hieman sen ohi. Tavoitteena olisi kävellä reilut 30 kilometriä ja majapaikka Heinolassa on edelleen hämärän peitossa. Yhteydenotot sallittuja ja sana kiertämään tutuille! Rummuttakaa myös medioita matkamme varrella, jotta saadaan ihmiset heräämään hyvän asian puolesta. Matka alkaa hiljalleen sujua enemmän rutiinilla ja lepoaikaakin jää enemmän. Huomenna luvassa hieman pidempää päivitystä tunnelmista kuvien ja spesiaalin sisällön kera.
Rauha, rakkaus ja toivo pitävät meidät elossa. Ne auttavat meitä jaksamaan ja uskomaan, että kampuksemme säilytetään Savonlinnassa.
Savonlinna kuittaa ja kumartaa Mäntyharjulle, huomenna Heinolalle.
- Michael & K-Man
Saturday, May 28, 2011
3. päivä (27.5.)
100 kilometriä takana!
Kolmantena päivänä matkallamme tapahtui jännittäviä käänteitä. Tiedossa oli jo aikaisemmin, että Ville joutuu matkustamaan viikonlopuksi Savonlinnaan töihin (ei tosin kävellen). Mikon polvi oikutteli jo edellisenä iltana ja tilanne näytti erittäin pahalta - ainoastaan Karo oli kävelykunnossa.
Aamulla herättyämme MAOSin sviitistä saimme Jenniltä (iso kiitos kaikesta!) kyydin kaupungille, jossa meitä odotti kaupungin aamupala. Aamupalan jälkeen hyvästelimme Villen ja kävimme apteekissa hankkimassa tarvittavia rohtoja päivää varten. Kävely jatkui Mikkelin torilta kohti Helsinkiä, mutta Mikon polvi aloitti känkkäränkkäkohtaukset ja matka hidastui huomattavasti. Jenni kävi viemässä painavat kantamukset seuraavaan yösijaan ja palatessaan toi kävelysauvat helpottamaan päivän urakkaa. Mikko sai samalla kyydin Rantakylän sivuapteekkiin, joka avusti poikia hyvällä alennuksella tukisiteiden ja rakkolaastareiden suhteen. Karo jatkoi samalla taivaltamista, kun Mikko paikkaili polveaan ja asetteli siihen paksua tukea.
"Kävelevä muumio", kuten Karo totesi, otti Karon kiinni Jennin kyydillä ja matka jatkui hieman hitaampaa vauhtia. Mikko linkutteli nilkka+polvi paketissa ja Karo kärsi holvikaaren vihlomisesta sekä polttelusta pikkuvarpaassa, josta oli revennyt rakkoihoa. Kävelyn tuntivauhti oli typistynyt 6-7 km tuntivauhdista viiteen kilometriin tunnissa. Matkan varrelle sattui myös pakettiauto, josta tarjottiin apuvälineeksi rollaattoria/invamopoa. Onneksi tilanteemme ei kuitenkaan ollut niin kriittinen!
Matkaa kertyi päivälle 32 kilometriä ja perille saavuimme Jannen anoppilan tarjoamalle mökille (http://kimppa.fi/sivut/Ylatupa.htm), jossa odotti valtavan maittava illallinen alá Jannen parempi puolisko Elina. Suihkuttelun, Forrest Gumpin, relaksanttien ja ravitsevan iltapalan jälkeen nukahdimme kuin laiskiaiset katuojaan. Matka jatkuu tästä kohti Heinolaa ja etappina on reilut 32 kilometriä kiikarissa. Pääsemme takaisin edellisyön majoitukseen, joten hieman sahailua kyytien kanssa luvassa. Toivottakaa onnea, sitä tarvitaan rutkasti!
- M & K
Kolmantena päivänä matkallamme tapahtui jännittäviä käänteitä. Tiedossa oli jo aikaisemmin, että Ville joutuu matkustamaan viikonlopuksi Savonlinnaan töihin (ei tosin kävellen). Mikon polvi oikutteli jo edellisenä iltana ja tilanne näytti erittäin pahalta - ainoastaan Karo oli kävelykunnossa.
Aamulla herättyämme MAOSin sviitistä saimme Jenniltä (iso kiitos kaikesta!) kyydin kaupungille, jossa meitä odotti kaupungin aamupala. Aamupalan jälkeen hyvästelimme Villen ja kävimme apteekissa hankkimassa tarvittavia rohtoja päivää varten. Kävely jatkui Mikkelin torilta kohti Helsinkiä, mutta Mikon polvi aloitti känkkäränkkäkohtaukset ja matka hidastui huomattavasti. Jenni kävi viemässä painavat kantamukset seuraavaan yösijaan ja palatessaan toi kävelysauvat helpottamaan päivän urakkaa. Mikko sai samalla kyydin Rantakylän sivuapteekkiin, joka avusti poikia hyvällä alennuksella tukisiteiden ja rakkolaastareiden suhteen. Karo jatkoi samalla taivaltamista, kun Mikko paikkaili polveaan ja asetteli siihen paksua tukea.
"Kävelevä muumio", kuten Karo totesi, otti Karon kiinni Jennin kyydillä ja matka jatkui hieman hitaampaa vauhtia. Mikko linkutteli nilkka+polvi paketissa ja Karo kärsi holvikaaren vihlomisesta sekä polttelusta pikkuvarpaassa, josta oli revennyt rakkoihoa. Kävelyn tuntivauhti oli typistynyt 6-7 km tuntivauhdista viiteen kilometriin tunnissa. Matkan varrelle sattui myös pakettiauto, josta tarjottiin apuvälineeksi rollaattoria/invamopoa. Onneksi tilanteemme ei kuitenkaan ollut niin kriittinen!
Matkaa kertyi päivälle 32 kilometriä ja perille saavuimme Jannen anoppilan tarjoamalle mökille (http://kimppa.fi/sivut/Ylatupa.htm), jossa odotti valtavan maittava illallinen alá Jannen parempi puolisko Elina. Suihkuttelun, Forrest Gumpin, relaksanttien ja ravitsevan iltapalan jälkeen nukahdimme kuin laiskiaiset katuojaan. Matka jatkuu tästä kohti Heinolaa ja etappina on reilut 32 kilometriä kiikarissa. Pääsemme takaisin edellisyön majoitukseen, joten hieman sahailua kyytien kanssa luvassa. Toivottakaa onnea, sitä tarvitaan rutkasti!
- M & K
Thursday, May 26, 2011
2. päivän tapahtumia (26.5.)
Halleluja ja hellät pakarat!
Herätyskello soi 6.30. 5 tunnin yöunet takana ja sängystä ylös. HEMSKATTI! Tältä siis tuntuu herätä, kun ikää on 190 vuotta ja risat. Voi jummi, että jaloissa painoi, kun aamulla nousi sängystä ylös. Edellisen illan venyttelyt ja tankkaukset eivät poistaneet kehosta tai mielestä sitä tosiasiaa, että kävelymatkaa oli jo kahden päivän edestä takana. Jalkojen kipupisteet ovat tällä hetkellä keskittyneet pohkeiden, jalkapohjien, reisien ja hartioiden seuduille.
Yösijan jälkeen tapasimme toimittajasetää, jonka jälkeen pääsimmme murkinoimaan Juvan ABC:n seisovaan aamiaispöytään. Karjalanpiirakat, ruisleipä ja puuro tekivät ns. eemeliä ja napa kasvoi syödessä. Kuvaposeerausten ja haastattelujen jälkeen pääsimme taittamaan matkaa kello 10.30 aikoihin ja matka kohti Mikkeliä oli alkanut. Säätkin suosivat pyhiinvaellustamme, sillä eilisen rankkasateet olivat enää vain muistona horisontissa ja kosteutena lenkkareissa.
Monet ovat kyselleet miten tallustaminen sujuu, mitä kaikkea mielessä liikkuu ja mistä papatamme kävelyn aikana. Päivän rutiinit ovat pitkälti kävelyä, taukoa ja evästä. Ajatukset pyörivät milloin missäkin, mutta monesti kävellessä keskittyy vain itse matkaamiseen ja omiin sekalaisiin ajatuksiin. Välillä puhuminen matkan aikana jää kokonaan pois ja matkaa taittaa kolme hiljaista poikaa. Tunteet ovat pinnassa, aikataulu painaa ajoittain ja päämäärä tuntuu monesti kaukaiselta haaveelta. Ying ja yang tasapainottavat toisiaan ja ilman surua ei olisi iloa. Myönteisyys ja huumori ovat juuri ne voimavarat, joilla pyhiinvaellusta jatketaan ja niiden merkitys korostuu päivä päivältä. Jatkuva tsemppaaminen, yhteydenotot ja pienetkin asiat tuntuvat valtavan suurilta. Tätä tunnetta on vaikea selittää!
On uskomattoman hienoa, kuinka ihmiset ovat auttaneet ja huomioineet meitä koko matkamme aikana. Perhe sekä opiskelijakaverit ovat soitelleet ja tsempanneet, osa on käynyt matkan varrella moikkaamassa, tuntemattomat ovat tyyttäilleet torvia ja osa heistä on jopa pysähtynyt tarjoamaan ravintoaineita sekä kyytiä (siihen ansaan emme ole tosin langenneet...vielä).
Noin kello 17 tapahtui kuitenkin jotain dramaattista ja odottamatonta. Mikon polvi lähti ennen aikojaan opettajien kesälomille ja kävely tyssäsi siihen paikkaan. Huoltojoukkoja sattui kuitenkin matkan varrelle ja polvea päästiin huoltamaan autokyydillä. Kiitos YLEn Petrille sekä Juhalle + muksuille kyydeistä, muonituksesta ja releistä! Karo ja Ville taistelivat urhoollisina loppumatkan aina Mikkeliin asti, jossa odotti MOASin tarjoamat majoitustilat.
Polvi on onneksi jo paremmassa kunnossa kipulääkkeiden, kylmän ja ideaalisiteen ansiosta. Matka jatkuu huomenna kohti tuntemattomia polkuja ja periksi ei anneta. Huoltotoimenpiteitä, salaattia, pirtelöä, energiajuomaa, suihkua ja pehkuihin!
Terkkuja kaikille tutuille ja tuntemattomille,
Mikkeli kuittaa!
Herätyskello soi 6.30. 5 tunnin yöunet takana ja sängystä ylös. HEMSKATTI! Tältä siis tuntuu herätä, kun ikää on 190 vuotta ja risat. Voi jummi, että jaloissa painoi, kun aamulla nousi sängystä ylös. Edellisen illan venyttelyt ja tankkaukset eivät poistaneet kehosta tai mielestä sitä tosiasiaa, että kävelymatkaa oli jo kahden päivän edestä takana. Jalkojen kipupisteet ovat tällä hetkellä keskittyneet pohkeiden, jalkapohjien, reisien ja hartioiden seuduille.
Yösijan jälkeen tapasimme toimittajasetää, jonka jälkeen pääsimmme murkinoimaan Juvan ABC:n seisovaan aamiaispöytään. Karjalanpiirakat, ruisleipä ja puuro tekivät ns. eemeliä ja napa kasvoi syödessä. Kuvaposeerausten ja haastattelujen jälkeen pääsimme taittamaan matkaa kello 10.30 aikoihin ja matka kohti Mikkeliä oli alkanut. Säätkin suosivat pyhiinvaellustamme, sillä eilisen rankkasateet olivat enää vain muistona horisontissa ja kosteutena lenkkareissa.
Monet ovat kyselleet miten tallustaminen sujuu, mitä kaikkea mielessä liikkuu ja mistä papatamme kävelyn aikana. Päivän rutiinit ovat pitkälti kävelyä, taukoa ja evästä. Ajatukset pyörivät milloin missäkin, mutta monesti kävellessä keskittyy vain itse matkaamiseen ja omiin sekalaisiin ajatuksiin. Välillä puhuminen matkan aikana jää kokonaan pois ja matkaa taittaa kolme hiljaista poikaa. Tunteet ovat pinnassa, aikataulu painaa ajoittain ja päämäärä tuntuu monesti kaukaiselta haaveelta. Ying ja yang tasapainottavat toisiaan ja ilman surua ei olisi iloa. Myönteisyys ja huumori ovat juuri ne voimavarat, joilla pyhiinvaellusta jatketaan ja niiden merkitys korostuu päivä päivältä. Jatkuva tsemppaaminen, yhteydenotot ja pienetkin asiat tuntuvat valtavan suurilta. Tätä tunnetta on vaikea selittää!
On uskomattoman hienoa, kuinka ihmiset ovat auttaneet ja huomioineet meitä koko matkamme aikana. Perhe sekä opiskelijakaverit ovat soitelleet ja tsempanneet, osa on käynyt matkan varrella moikkaamassa, tuntemattomat ovat tyyttäilleet torvia ja osa heistä on jopa pysähtynyt tarjoamaan ravintoaineita sekä kyytiä (siihen ansaan emme ole tosin langenneet...vielä).
Noin kello 17 tapahtui kuitenkin jotain dramaattista ja odottamatonta. Mikon polvi lähti ennen aikojaan opettajien kesälomille ja kävely tyssäsi siihen paikkaan. Huoltojoukkoja sattui kuitenkin matkan varrelle ja polvea päästiin huoltamaan autokyydillä. Kiitos YLEn Petrille sekä Juhalle + muksuille kyydeistä, muonituksesta ja releistä! Karo ja Ville taistelivat urhoollisina loppumatkan aina Mikkeliin asti, jossa odotti MOASin tarjoamat majoitustilat.
Polvi on onneksi jo paremmassa kunnossa kipulääkkeiden, kylmän ja ideaalisiteen ansiosta. Matka jatkuu huomenna kohti tuntemattomia polkuja ja periksi ei anneta. Huoltotoimenpiteitä, salaattia, pirtelöä, energiajuomaa, suihkua ja pehkuihin!
Terkkuja kaikille tutuille ja tuntemattomille,
Mikkeli kuittaa!
1. päivän tapahtumia (25.5.)
Saavuimme rinkat selässä kello 8 aamulla Savonlinnan kampuksen eteen, jossa meitä odotti lähes satapäinen joukkio normaalikoulun oppilaita, kampuksen henkilökuntaa ja opiskelijatovereita. Uskomatonta, kuinka ihmiset osoittivat olevansa hengessä mukana!
Matka alkoi 8.30 aikoihin ja tuntivauhti huiteli painavien rinkkojenkin kanssa 5-6 kilometrissä per tunti.
Jaloissa painoi, mielenterveyden rajoja koeteltiin ja lihaskunto päätyi tarkemman syynin alle taivaltaessamme tuskan taivalta, Savonlinna de Compostelaa. Tallustaminen helpottui huomattavasti, kun huoltojoukot napsivat painavat rinkkamme kyytiin 45 kilometrin kohdalla.
Päätimme kävellessämme ottaa härkää niskasta kiinni ja rykäisimme lopulta pienen lenkin. Pääsimme aina Juvalle asti ja matkaa kertyi ensimmäisenä päivänä 60 kilometriä. Juvalla meitä odotti maukas ruokatarjoilu ja saunavuoro - iso kiitos Päiville + perheelle!
Huominen päivä edessä ja uusi etappi saavutettavana...Mikkeli, here we come!
-Mikko, Ville & Karo
Matka alkoi 8.30 aikoihin ja tuntivauhti huiteli painavien rinkkojenkin kanssa 5-6 kilometrissä per tunti.
Jaloissa painoi, mielenterveyden rajoja koeteltiin ja lihaskunto päätyi tarkemman syynin alle taivaltaessamme tuskan taivalta, Savonlinna de Compostelaa. Tallustaminen helpottui huomattavasti, kun huoltojoukot napsivat painavat rinkkamme kyytiin 45 kilometrin kohdalla.
Päätimme kävellessämme ottaa härkää niskasta kiinni ja rykäisimme lopulta pienen lenkin. Pääsimme aina Juvalle asti ja matkaa kertyi ensimmäisenä päivänä 60 kilometriä. Juvalla meitä odotti maukas ruokatarjoilu ja saunavuoro - iso kiitos Päiville + perheelle!
Huominen päivä edessä ja uusi etappi saavutettavana...Mikkeli, here we come!
-Mikko, Ville & Karo
Wednesday, May 25, 2011
Yhteistyökumppaneita
Nöyrästi kiittäen matkamme tukijoita:
OAJ
Savonlinnan Seudun Yrittäjät
Hawaiian Tropic
WetOnes
SAO Oy
Savon Mafia
Dna Yritysmyynti
Karhu Sportswear
Sheriffi-purukumi
Savonlinnan normaalikoulu
Savonlinnan kampus
Savonlinnan OAY
Made in Savonlinna yhdistys
Savonlinnan Intersport
Savonlinnan Uusi Apteekki
Savonlinnan Citymarket
OAJ
Savonlinnan Seudun Yrittäjät
Hawaiian Tropic
WetOnes
SAO Oy
Savon Mafia
Dna Yritysmyynti
Karhu Sportswear
Sheriffi-purukumi
Savonlinnan normaalikoulu
Savonlinnan kampus
Savonlinnan OAY
Made in Savonlinna yhdistys
Savonlinnan Intersport
Savonlinnan Uusi Apteekki
Savonlinnan Citymarket
Thursday, May 19, 2011
Yhteistyökumppaneita
Löysimme myös suuren määrän yhteistyökumppaneita matkaamme varten! Iso kiitos kaikille mukaan lähteneille ja kiinnostuneet: lisäavustus on aina tarpeen! :)
WetOnes - Viilentää, puhdistaa ja raikastaa!
Savonlinnan Seudun Yrittäjät
Hawaiian Tropic - Paras kumppani aurinkoon!
SAO Savonlinnan Opiskelija-asunnot Oy
Savon Mafia
Sheriffi-purukumi
Karhu Sportswear
DNA Yritysmyynti
Savonlinnan normaalikoulu
WetOnes - Viilentää, puhdistaa ja raikastaa!
Savonlinnan Seudun Yrittäjät
Hawaiian Tropic - Paras kumppani aurinkoon!
SAO Savonlinnan Opiskelija-asunnot Oy
Savon Mafia
Sheriffi-purukumi
Karhu Sportswear
DNA Yritysmyynti
Savonlinnan normaalikoulu
Saturday, May 14, 2011
Pyhiinvaelluksemme alkaa 25.5.
Nyt se on lyöty lukkoon ja aloitamme Savonlinna de Compostela-kävelyurakan keskiviikkona 25.5.
Matkaa kertyy noin 336 kilometriä ja tarkoituksena olisi saavuttaa Eduskuntatalo 3. tai viimeistään 4.6.
Etsimme matkalle vielä avustusta kenkien suhteen, sillä ilman kunnollisia kenkiä ei edes opiskelijoiden jalat kanna kovin kauas.
Matkan tekoa voi seurata blogissa sekä osoitteessa http://www.facebook.com/savonlinnadecompostela
Rummuttakaa sanaa eteenpäin!
Matkaa kertyy noin 336 kilometriä ja tarkoituksena olisi saavuttaa Eduskuntatalo 3. tai viimeistään 4.6.
Etsimme matkalle vielä avustusta kenkien suhteen, sillä ilman kunnollisia kenkiä ei edes opiskelijoiden jalat kanna kovin kauas.
Matkan tekoa voi seurata blogissa sekä osoitteessa http://www.facebook.com/savonlinnadecompostela
Rummuttakaa sanaa eteenpäin!
Tuesday, May 10, 2011
Jalka-analyysejä
Tänään käytiin jalka-analyysissä toteamassa kuinka kieroilla jaloilla tallustaminen alkaa.
Saatiin matkaan mukaan myös muovatut tukipohjalliset.
Kiitos Savonlinnan Intersport!
Pahoittelemme kuvan poikittaisuutta.
Saatiin matkaan mukaan myös muovatut tukipohjalliset.
Kiitos Savonlinnan Intersport!
Pahoittelemme kuvan poikittaisuutta.
Etsimme tukijoita!
Auta tärkeää asiaa, pienikin tuki on tarpeen!
Karo Hakkarainen
caro.hakkarainen@gmail.com
0401253003
Monday, May 9, 2011
Matkavalmisteluja...
Matkan valmistelu on alkanut!
Matkaa voi seurata blogissa ja Facebookissa Savonlinna de Compostela-yhteisössä.
Matkaa voi seurata blogissa ja Facebookissa Savonlinna de Compostela-yhteisössä.
Subscribe to:
Posts (Atom)