Pitkän matkan taivallus ja kova rasitus vaativat venyttelyiden ja levon lisäksi oikeanlaista ravintoa. Ennen kaikkea on tärkeää syödä tasaisin väliajoin ja tarvittavan usein, jottei heikotus pääse iskemään (tänään meinasi käydä näin). Aamulla ja illalla nautitut eväät ovat kuitenkin ne tärkeimmät tukipilarit, joilla me tienraivaajat jaksamme painaa.
Aamupalamme on yleensä suhteellisen tuhti annos kaikennäköistä pöperöä. Lautasillemme pyrimme kasaamaan kunnon läjä neljän viljan puuroa. Puuro on ehkä tärkein osa aamupalaa. Siitä saamme paljon hyviä ja pitkäkestoisia hiilareita, joiden avulla jalat jaksavat painaa ensimmäiset 10 km. Puuron sekaan olemme yleensä myös sotkeneet soijaproteiinijauhoa tuomaan lisäravinteita = poori. Puuron lisäksi lautasillemme eksyy mm. ruisleipää täytteineen, kananmunia, mehukeittoa, jogurttia ja mitä ikinä tarjolla sattuu olemaan. Eräänä aamuna nautimme tonnikalapastaa. Tähän mennessä olemme onneksi saaneet aamulla tankattua sen verran, että konsertti on käynyt heti startista lähtien. Toistaiseksi ei hätää aamupalan suhteen ole ollut.
Matkan aikana tulee napsittua kaikenlaista. Taskuista tiensä sormien väliin ja sieltä suuhun löytävät useimmiten pähkinät, rusinat, salmiakkinaperot (sivuvaikutuksia löytyy), ruisnapit ym. Toimiviksi havaitut popsittavat matkaeväät pitävät myös mielen virkeänä ja jarruttavat puheripulia.
Tauoilla pyrimme mäjäyttämään naamaamme jotain, joka pitää nälkää seuraavalle pysäkille - noin 6-10 per etappi. Nopeilla tauoilla tulee syötyä ruisleipää, hedelmiä ja energiapatukoita. Kaikkea, mitä olemme aamulla mahdollisesti mukaamme saaneet tehtyä tai ostettua. Tuhdeilla täytteillä varustetut ruisleivät ovat osoittautuneet oiviksi taukopläjäyksiksi.
Kerran päivässä olisi myös hyvä saada syötyä jokin kevyt ja täyttävä lämmin ateria; salaatti tms. Se ei ole kuitenkaan ollut aina mahdollista, koska sopivia taukopaikkoja ei ole tullut vastaan. Pyrimme kantamaan mahdollisimman vähän tavaraa sekä rahankäyttömme on myös rajallista. Parhaiten on kuitenkin jaksanut, kun matkan puolivälissä on päässyt murkinoimaan jonkin huoltoaseman salaattipöydän ääreen. Siihen kun laittaa kylkeen parit ruisleivän käntyt, niin kyllä tossu liikkuu. Tänään meinasi puskea pieni heikotus päälle, kun emme päässeet matkan aikana nauttimaan kunnon ateriaa. Onneksi hätävaroja löytyi repusta ja näillä jaksoimme odottaa iltapalaa. Toivotaan, että saamme tulevien etappien välissä nauttia jonkinlaisen kevyen lounasmättösen.
Aluksi mietimme, että perille päästyämme aiomme vedellä rasvaspytärikebabmajoneesituplajuustoihramegaburgerpekonichilivalkosipulipekonikebab-jysäykset. Emme edes uskalla kuvitella, mitä olisi käynyt jos olisimme päätyneet kyseiseen rasvapommiin. Pitkän rasituksen jälkeen elimistö tai mieli eivät kaipaa mitään raskasta, vaan ensisijaisesti on tehnyt mieli syödä jotain kevyttä ja PALJON!!! Esimerkiksi salaattia hyvillä täytteillä (tonnikala, raejuusto, feta, tomaatti yms.) Salaatin lisäksi illalla on hyvä tankata sopivan reilu määrä hiilihydraatteja varastoon. Hiilihydraattien tankkauksena olemme käyttäneet yleensä pastaa tai ruisleipää. Ilalla on myös tullut popsittua pähkinöitä, salmiakkia, ruisnappeja+tuorejuustoa, ettei yöllä pääse tylsyys yllättämään.
Tässä siis hieman SLN de Compostelan poikien ruokavaliosta. Kyllä näillä eväillä jaksaa ja mahakin toimii. MUISTAKAA KUIDUT!
Säästetään ne üübermättöset Helsingin Kauppatorin grillille jatkojen jälkeen.
T: K-man & M-kan
No comments:
Post a Comment