Tämän päivän jäähdyttelyt ja noin 30 kilometriä kuluivat nopeasti. Käytämme tämän päivän blogikirjoitukseen niukasti sanoja ja energiaa, sillä säästämme sanat ja paukut huomiseen koitokseen. 16 kilometriä jäljellä Eduskuntatalolle ja myös ministeri Virkkunen on lupautunut tulemaan vastaan kello 14, kun saavumme perille!
Huomenna/lauantaina megaiso päivitys fiiliksistä ja yhteenvetoa taivalluksesta. Matkan aikana taltioitu elokuvafilmidokumentti iskeytyy Juutubeen kesällä. RAUHAA!
-V, K & M
Friday, June 3, 2011
Wednesday, June 1, 2011
8. päivän koitos (1.6.)
Kesäkuu oli saapunut ja tasan viikko siitä, kun Savonlinna de Compostela-jengi lähti liikkumaan kohti etelän kiireistä metropolia. Meno ei pojilla kuitenkaan ollut taloudellisen yhteiskuntajärjestelmän kuormituksen rattaissa pyörimistä, vaan oman tahdin ja rutiinien tavoittelua. Loppuviikon rytmi oli selvä: keskiviikon ja torstain ihannematkat noin 30 kilometriä, jolloin perjantaille jäisi viimeiset 15 kilometriä. Yhteensä reilut 20 tuntia kävelyä. Not bad at all!
Alussa matka tuntui ikuisuudelta taivaltaa, mutta eilisen ja tämän päivän aikana olemme monesti jääneet haikailemaan yhdessä vietettyä aikaa ja muistoja alkutaipaleelta. Suomalaisten miesten tunteellisuus kunniaan! Onhan meidän vastattava mahdolliseen yliopiston hallituksen tunteettomaan päätökseen juuri tunteellisuudella. Se inhimillinen näkökulma kun monesti sattuu unohtumaan päätöksenteossa.
Aamuisen kello 7 herätyksen ja ravitsevan aamupalan jälkeen saimme kyydin takaisin Mäntsälän rajalle, josta oli noin 15 kilometriä Mäntsälään. Alkumatka taittui ripeästi ja 15 kilometrin saavutimme noin kolmessa tunnissa. Mäntsälään saavuttuamme meitä odotti Mäntsälä- ja Keski-Uusimaa-lehtien haastattelut sekä välipala (kiitos Mäntsälä-lehdelle!) Muutaman tunnin jutustelutuokion ja välipalan mussutuksen jälkeen pääsimme jatkamaan tuskaista vaellusta tuskallisen kuumassa säässä. Hieman Mäntsälän keskustan jälkeen intouduimme äärimmäiseen haastavaan kävelysauva-miekkataisteluun, jonka tuloksena oli rikkinäinen kävelysauva. 190-vuotiaan kävelytyyliä imitoiva Mikko pääsi huokaisemaan helpotuksesta, kun sauva sattui olemaan Karon. Suuremmalta mielipahalta vältyttiin ja matka jatkui laaksojen toiselle puolelle.
Mäntsälä-Järvenpää-väli yllätti suorien määrällä. Jokaisen suoran jälkeen koitti uusi suora ja lämpötila puski lähempänä 30 astetta. Kävelymatka ei ollut helppo, sillä nestetti ja talkkia kului, kuin Kuopiossa kalakukkoja. Suurimilta hiertymiltä vältyttiin, mutta jalkapohja-nilkka-polvi-reisi-akseli on kovan rasituksen alla jatkuvasti. Pääsimme Keravalle 44 kilometrin päähän Helsingistä, jonne meidät majoitti Paula perheineen (kiitos!). Huomenna vielä viimeiset 30 kilometriä, blogitekstiä + grande finale!
Aamen.
Alussa matka tuntui ikuisuudelta taivaltaa, mutta eilisen ja tämän päivän aikana olemme monesti jääneet haikailemaan yhdessä vietettyä aikaa ja muistoja alkutaipaleelta. Suomalaisten miesten tunteellisuus kunniaan! Onhan meidän vastattava mahdolliseen yliopiston hallituksen tunteettomaan päätökseen juuri tunteellisuudella. Se inhimillinen näkökulma kun monesti sattuu unohtumaan päätöksenteossa.
Aamuisen kello 7 herätyksen ja ravitsevan aamupalan jälkeen saimme kyydin takaisin Mäntsälän rajalle, josta oli noin 15 kilometriä Mäntsälään. Alkumatka taittui ripeästi ja 15 kilometrin saavutimme noin kolmessa tunnissa. Mäntsälään saavuttuamme meitä odotti Mäntsälä- ja Keski-Uusimaa-lehtien haastattelut sekä välipala (kiitos Mäntsälä-lehdelle!) Muutaman tunnin jutustelutuokion ja välipalan mussutuksen jälkeen pääsimme jatkamaan tuskaista vaellusta tuskallisen kuumassa säässä. Hieman Mäntsälän keskustan jälkeen intouduimme äärimmäiseen haastavaan kävelysauva-miekkataisteluun, jonka tuloksena oli rikkinäinen kävelysauva. 190-vuotiaan kävelytyyliä imitoiva Mikko pääsi huokaisemaan helpotuksesta, kun sauva sattui olemaan Karon. Suuremmalta mielipahalta vältyttiin ja matka jatkui laaksojen toiselle puolelle.
Mäntsälä-Järvenpää-väli yllätti suorien määrällä. Jokaisen suoran jälkeen koitti uusi suora ja lämpötila puski lähempänä 30 astetta. Kävelymatka ei ollut helppo, sillä nestetti ja talkkia kului, kuin Kuopiossa kalakukkoja. Suurimilta hiertymiltä vältyttiin, mutta jalkapohja-nilkka-polvi-reisi-akseli on kovan rasituksen alla jatkuvasti. Pääsimme Keravalle 44 kilometrin päähän Helsingistä, jonne meidät majoitti Paula perheineen (kiitos!). Huomenna vielä viimeiset 30 kilometriä, blogitekstiä + grande finale!
Aamen.
7th day (31.5.)
7. päivänä pojat lepäsivät...kävellessä.
Tiistai-aamu sarasti, mutta lepoa ei ollut edelleenkään näkyvissä vielä pitkään aikaan. Herätyskello piristeli mukavan ärsyttävästi 7 aikoihin lacrosse-Aapon koputellessa kärsivällisesti oven takana. Aamupala nopeasti naamariin ja menoksi! Aikaisemmasta poiketen emme jatkaneet edellisillan etapille automobiililla, vaan lacrosse-Aapo raotti kukkaronsa nyörejä ja tarjosi bussikyydin Lahden keskustaan. Nesteet kiersivät hapokkaasti jaloissa edellisen illan hieronnan jäljiltä askelten painaessa toista tonnia. Jalkojen huutaessa patonkia sää näytti vihdoin kirkastuvan ja lämpenevän. Oli aika suorittaa päivän hankinnat. Törmäsimme lahtelaisessa kauppakeskuksessa sattumalta Antero "Mertsi" Mertarantaan, joka oli kuullut tempauksestamme. Onnentoivotusten ja pakollisten junttiposeeraus-valokuvien jälkeen siirryimme kohti ruokakauppaa sekä apteekkarien lääkehyllyjä. Matkaan tarttui iso kasa energiajuomia, rakkolaastareita, kipulääkkeitä sekä vauvan pyllylle tarkoitettua pehmeää talkkia strategisiin paikkoihin.
Talkki on ollut matkallamme varsinainen hengenpelastaja rakkolaastarien lisäksi, sillä se ehkäisee hikoilua ja hiertymiä jaloissa, joista kehittyy nopeasti rakkoja. Tiistain ensimmäiset viralliset askeleet reitillä otettiin vasta puolilta päivin, mikä oli myöhäisin aloitus tähän mennessä. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut ja meininki jatkui reippaana aina iltaan saakka. Päivän pysähdys jäi noin 15 kilometrin päähän Mäntsälästä, josta saimme kyydin aina niin pirteältä Koikalta (4. vuosikurssin seniori Savonlinnan kampukselta) sekä veljeltä. Automobiili ajoi meidät keskelle idyllistä maalaismaisemaa: suoraan Puujaalle Hausjärven sydämeen. Sielu lepäsi keskellä iltapalalautasta, kun perillä odotti Koikan äidin grillaamat herkut. Nukkumaanmenon aikoihin päivittelin blogia, mutta maaseudun sydämessä vanhanaikaiset mokkulat saattavat joskus reistailla - tämän takia myöhäinen päivitys.
Huomenna uusi päivä ja uudet 30 kilometriä edessä, mutta aika alkaa käymään vähiin.
Kettu kuittaa, kotka on laskeutunut.
Tiistai-aamu sarasti, mutta lepoa ei ollut edelleenkään näkyvissä vielä pitkään aikaan. Herätyskello piristeli mukavan ärsyttävästi 7 aikoihin lacrosse-Aapon koputellessa kärsivällisesti oven takana. Aamupala nopeasti naamariin ja menoksi! Aikaisemmasta poiketen emme jatkaneet edellisillan etapille automobiililla, vaan lacrosse-Aapo raotti kukkaronsa nyörejä ja tarjosi bussikyydin Lahden keskustaan. Nesteet kiersivät hapokkaasti jaloissa edellisen illan hieronnan jäljiltä askelten painaessa toista tonnia. Jalkojen huutaessa patonkia sää näytti vihdoin kirkastuvan ja lämpenevän. Oli aika suorittaa päivän hankinnat. Törmäsimme lahtelaisessa kauppakeskuksessa sattumalta Antero "Mertsi" Mertarantaan, joka oli kuullut tempauksestamme. Onnentoivotusten ja pakollisten junttiposeeraus-valokuvien jälkeen siirryimme kohti ruokakauppaa sekä apteekkarien lääkehyllyjä. Matkaan tarttui iso kasa energiajuomia, rakkolaastareita, kipulääkkeitä sekä vauvan pyllylle tarkoitettua pehmeää talkkia strategisiin paikkoihin.
Talkki on ollut matkallamme varsinainen hengenpelastaja rakkolaastarien lisäksi, sillä se ehkäisee hikoilua ja hiertymiä jaloissa, joista kehittyy nopeasti rakkoja. Tiistain ensimmäiset viralliset askeleet reitillä otettiin vasta puolilta päivin, mikä oli myöhäisin aloitus tähän mennessä. Se ei kuitenkaan tahtia haitannut ja meininki jatkui reippaana aina iltaan saakka. Päivän pysähdys jäi noin 15 kilometrin päähän Mäntsälästä, josta saimme kyydin aina niin pirteältä Koikalta (4. vuosikurssin seniori Savonlinnan kampukselta) sekä veljeltä. Automobiili ajoi meidät keskelle idyllistä maalaismaisemaa: suoraan Puujaalle Hausjärven sydämeen. Sielu lepäsi keskellä iltapalalautasta, kun perillä odotti Koikan äidin grillaamat herkut. Nukkumaanmenon aikoihin päivittelin blogia, mutta maaseudun sydämessä vanhanaikaiset mokkulat saattavat joskus reistailla - tämän takia myöhäinen päivitys.
Huomenna uusi päivä ja uudet 30 kilometriä edessä, mutta aika alkaa käymään vähiin.
Kettu kuittaa, kotka on laskeutunut.
Monday, May 30, 2011
6 of 10-päivä (30.5.)
Heissulivei jälleen!
Aamu sujui utuisissa tunnelmissa kokki-Karon keittämän puuron parissa. Heräsimme Upin ja Marjon tarjoamasta majoituksesta - toivottavasti emme jättäneet suurta siivoa taaksemme (anteeksi sottaisuutemme). Huonoa tuuria enteili pilvinen taivas, joka aloitti vesitykityksen 15 minuuttia ennen lähtöä. Pieni tihkuttaminen yltyi lähes rankkasateeksi ja muutama tunti Heinolasta Vierumäelle sai stiflat hukkumaan vedestä. Vierumäellä tunnelmaa piristi kuitenkin Villen paluu, joka oli aikaistunut yllättäen puolella päivällä! Lähdimme taivaltamaan matkaa alkuperäisellä kolmikolla muistellen ensimmäisten päivien kivikkoista tietä. Ville toi samalla auringon taivaalle, sillä Vierumäen jälkeinen matka aina Lahteen asti sujui tuon kirkkaan tähden alla hikoillen. Matkan aikana saimme jatkuvasti tsemppausta ohiajavista tööttäilevistä autoista. Mukaan tarttui myös piirakkapussi, kiitos ystävällisen pariskunnan!
Tämän päivän matka sujui verkkaisesti ilman suurempia kommelluksia. Ehdimme jälleen pohtia vetoomuksen sisältöä, jonka luovutamme perjantaina Eduskuntatalolla. Media on matkan aikana ollut jatkuvasti yhteydessä meihin ja tiedustellut matkan etenemistä sekä tarkoitusperää. Olemme halunneet tuoda esiin myös Hämeenlinnan sekä Rauman yksiköiden kyseenalaiset tilanteet. Matkamme henkinen soihtu kantaa vahvaa ideologiaa, joka sitoutuu niin Savonlinnan kuin muidenkin pienempien yksiköiden ja kaupunkien tukemiseen. Olemme ehkä jatkossa jopa perustamassa puoluetta, joka kantaisi nimeä Pienempien Asialla. Puoluepolitiikka ja tittelit sikseen, sillä marssimme asian puolesta, joka ei moisia määrittelyjä kaipaa. Määrittelyä vaativille: Savonlinna de Compostela on ruohonjuuritason kansalaisaktivismia!
Loppumatkasta saimme jopa toimittajan mukaan viimeiseksi viideksi kilometriksi. 34 kilometrin jälkeen saavutimme Lahden puoli 7 aikoihin illalla, ja pääsimme suoraan haastattelun jälkeen Lahti Predatorsin henkilökohtaisen fyssarin, VK Fitnessin Visan, käsittelyyn (kiitos tuhannesti!) Paikat aukesivat jaloista ja veri lähti taas kiertämään. Eemeliähän se teki! Pääsimme majoittumaan lacrosse-Aapon ja vanhempien nurkkiin Renkomäelle. Kiitämme suuresti koko perhettä muonituksesta, majoituksesta, rakkolaastareista, kyydeistä sekä yleisestä tsempistä. JES! Huomenna aiomme jatkaa kohti Mäntsälää +30 kilometriä tavoitteena. Tällä hetkellä silmäluomet väpättävät jo kohti höyhensaaria, joten Sln de Compostela toivottaa makoisia unia/hyviä huomenia. Jaksakaa vielä kannustaa muutaman päivän ajan, sillä emme tuota pettymystä! Huomenna paukkuu viimeinen satanen!
Iloisesti roihuavaa soihtua kantaen,
M, K & V
Aamu sujui utuisissa tunnelmissa kokki-Karon keittämän puuron parissa. Heräsimme Upin ja Marjon tarjoamasta majoituksesta - toivottavasti emme jättäneet suurta siivoa taaksemme (anteeksi sottaisuutemme). Huonoa tuuria enteili pilvinen taivas, joka aloitti vesitykityksen 15 minuuttia ennen lähtöä. Pieni tihkuttaminen yltyi lähes rankkasateeksi ja muutama tunti Heinolasta Vierumäelle sai stiflat hukkumaan vedestä. Vierumäellä tunnelmaa piristi kuitenkin Villen paluu, joka oli aikaistunut yllättäen puolella päivällä! Lähdimme taivaltamaan matkaa alkuperäisellä kolmikolla muistellen ensimmäisten päivien kivikkoista tietä. Ville toi samalla auringon taivaalle, sillä Vierumäen jälkeinen matka aina Lahteen asti sujui tuon kirkkaan tähden alla hikoillen. Matkan aikana saimme jatkuvasti tsemppausta ohiajavista tööttäilevistä autoista. Mukaan tarttui myös piirakkapussi, kiitos ystävällisen pariskunnan!
Tämän päivän matka sujui verkkaisesti ilman suurempia kommelluksia. Ehdimme jälleen pohtia vetoomuksen sisältöä, jonka luovutamme perjantaina Eduskuntatalolla. Media on matkan aikana ollut jatkuvasti yhteydessä meihin ja tiedustellut matkan etenemistä sekä tarkoitusperää. Olemme halunneet tuoda esiin myös Hämeenlinnan sekä Rauman yksiköiden kyseenalaiset tilanteet. Matkamme henkinen soihtu kantaa vahvaa ideologiaa, joka sitoutuu niin Savonlinnan kuin muidenkin pienempien yksiköiden ja kaupunkien tukemiseen. Olemme ehkä jatkossa jopa perustamassa puoluetta, joka kantaisi nimeä Pienempien Asialla. Puoluepolitiikka ja tittelit sikseen, sillä marssimme asian puolesta, joka ei moisia määrittelyjä kaipaa. Määrittelyä vaativille: Savonlinna de Compostela on ruohonjuuritason kansalaisaktivismia!
Loppumatkasta saimme jopa toimittajan mukaan viimeiseksi viideksi kilometriksi. 34 kilometrin jälkeen saavutimme Lahden puoli 7 aikoihin illalla, ja pääsimme suoraan haastattelun jälkeen Lahti Predatorsin henkilökohtaisen fyssarin, VK Fitnessin Visan, käsittelyyn (kiitos tuhannesti!) Paikat aukesivat jaloista ja veri lähti taas kiertämään. Eemeliähän se teki! Pääsimme majoittumaan lacrosse-Aapon ja vanhempien nurkkiin Renkomäelle. Kiitämme suuresti koko perhettä muonituksesta, majoituksesta, rakkolaastareista, kyydeistä sekä yleisestä tsempistä. JES! Huomenna aiomme jatkaa kohti Mäntsälää +30 kilometriä tavoitteena. Tällä hetkellä silmäluomet väpättävät jo kohti höyhensaaria, joten Sln de Compostela toivottaa makoisia unia/hyviä huomenia. Jaksakaa vielä kannustaa muutaman päivän ajan, sillä emme tuota pettymystä! Huomenna paukkuu viimeinen satanen!
Iloisesti roihuavaa soihtua kantaen,
M, K & V
Sunday, May 29, 2011
5. päivä (29.5.) ja meno jatkuu!
Meno on pysynyt aitona!
Kiitos kuuluu taas ensimmäisenä tukijoukoille - ilman teitä emme olisi edes Savonlinnan ABC:llä! :)
5. päivä on takana ja kävely alkaa sujumaan entistä enemmän rutiinilla. Villen poissaolo hämmentää tunnelmaa, mutta onneksi huomisen aamupäivän aikana kolmikko on taas takaisin vahvana pakettina. Tänään vaelsimme noin 30 kilometrin pätkän Kuortin läheisyydestä Heinolaan. Heinolassa tapasimme Itä-Hämeen toimittajan, joka auttoi rinkan kuljettamisessa (kiitos!) ja teki meistä jutun huomiseen lehteen. Majapaikka järjestyi Aijan avustuksella Savonlinnan kampuksellakin opiskelleen opettajaparin, Marjon ja Upin nurkista. Perillä odotti valtavan maittava iltapala ja saimme kokea vieraanvaraisuutta jälleen kerran. Suuri sydän Upille ja Marjolle.
Matka taittuu loistavasti ja kannanottoa Eduskuntatalolle saapumista varten on jo ehditty hauduttelemaan aivonystyröissä. Tarkoituksenamme on luovuttaa kannari/ehdotus Eduskunnalle ja vastaanottamassa oleville edustajille/ministereille, jossa vetoamme kampuksemme säilyttämiseen. Savonlinna de Compostela-vaeltajat eivät anna periksi, kuten ei anna kampuksemmekaan. Taistelemme loppuun asti!
Huomenna olisi enää reilut 30 kilometriä Lahteen, jonne olisi tarkoitus saapua iltapäivällä/alkuillasta. Tervetuloa vastaanottamaan! Majapaikka järjestyi lacrosse-Aapon kautta, siitä lisää huomenna. Tänään paukkuivat sataset, eli tasan 200 km taivallettu. JEE! Huomenna lisää päivitystä taas luvassa ja päivityksen sisällön suhteen saa esittää toivomuksia (risut, ruusut, mieltä askarruttavat kysymykset, mielipiteet jne).
Heinola nolla kuittailee ja porhaltaa huomenna kohti Suomen Miamia..vai oliko se Chicago? Rauhaa ja rakkautta!
Kiitos kuuluu taas ensimmäisenä tukijoukoille - ilman teitä emme olisi edes Savonlinnan ABC:llä! :)
5. päivä on takana ja kävely alkaa sujumaan entistä enemmän rutiinilla. Villen poissaolo hämmentää tunnelmaa, mutta onneksi huomisen aamupäivän aikana kolmikko on taas takaisin vahvana pakettina. Tänään vaelsimme noin 30 kilometrin pätkän Kuortin läheisyydestä Heinolaan. Heinolassa tapasimme Itä-Hämeen toimittajan, joka auttoi rinkan kuljettamisessa (kiitos!) ja teki meistä jutun huomiseen lehteen. Majapaikka järjestyi Aijan avustuksella Savonlinnan kampuksellakin opiskelleen opettajaparin, Marjon ja Upin nurkista. Perillä odotti valtavan maittava iltapala ja saimme kokea vieraanvaraisuutta jälleen kerran. Suuri sydän Upille ja Marjolle.
Matka taittuu loistavasti ja kannanottoa Eduskuntatalolle saapumista varten on jo ehditty hauduttelemaan aivonystyröissä. Tarkoituksenamme on luovuttaa kannari/ehdotus Eduskunnalle ja vastaanottamassa oleville edustajille/ministereille, jossa vetoamme kampuksemme säilyttämiseen. Savonlinna de Compostela-vaeltajat eivät anna periksi, kuten ei anna kampuksemmekaan. Taistelemme loppuun asti!
Huomenna olisi enää reilut 30 kilometriä Lahteen, jonne olisi tarkoitus saapua iltapäivällä/alkuillasta. Tervetuloa vastaanottamaan! Majapaikka järjestyi lacrosse-Aapon kautta, siitä lisää huomenna. Tänään paukkuivat sataset, eli tasan 200 km taivallettu. JEE! Huomenna lisää päivitystä taas luvassa ja päivityksen sisällön suhteen saa esittää toivomuksia (risut, ruusut, mieltä askarruttavat kysymykset, mielipiteet jne).
Heinola nolla kuittailee ja porhaltaa huomenna kohti Suomen Miamia..vai oliko se Chicago? Rauhaa ja rakkautta!
Vaeltajien kokkikoulu
Pitkän matkan taivallus ja kova rasitus vaativat venyttelyiden ja levon lisäksi oikeanlaista ravintoa. Ennen kaikkea on tärkeää syödä tasaisin väliajoin ja tarvittavan usein, jottei heikotus pääse iskemään (tänään meinasi käydä näin). Aamulla ja illalla nautitut eväät ovat kuitenkin ne tärkeimmät tukipilarit, joilla me tienraivaajat jaksamme painaa.
Aamupalamme on yleensä suhteellisen tuhti annos kaikennäköistä pöperöä. Lautasillemme pyrimme kasaamaan kunnon läjä neljän viljan puuroa. Puuro on ehkä tärkein osa aamupalaa. Siitä saamme paljon hyviä ja pitkäkestoisia hiilareita, joiden avulla jalat jaksavat painaa ensimmäiset 10 km. Puuron sekaan olemme yleensä myös sotkeneet soijaproteiinijauhoa tuomaan lisäravinteita = poori. Puuron lisäksi lautasillemme eksyy mm. ruisleipää täytteineen, kananmunia, mehukeittoa, jogurttia ja mitä ikinä tarjolla sattuu olemaan. Eräänä aamuna nautimme tonnikalapastaa. Tähän mennessä olemme onneksi saaneet aamulla tankattua sen verran, että konsertti on käynyt heti startista lähtien. Toistaiseksi ei hätää aamupalan suhteen ole ollut.
Matkan aikana tulee napsittua kaikenlaista. Taskuista tiensä sormien väliin ja sieltä suuhun löytävät useimmiten pähkinät, rusinat, salmiakkinaperot (sivuvaikutuksia löytyy), ruisnapit ym. Toimiviksi havaitut popsittavat matkaeväät pitävät myös mielen virkeänä ja jarruttavat puheripulia.
Tauoilla pyrimme mäjäyttämään naamaamme jotain, joka pitää nälkää seuraavalle pysäkille - noin 6-10 per etappi. Nopeilla tauoilla tulee syötyä ruisleipää, hedelmiä ja energiapatukoita. Kaikkea, mitä olemme aamulla mahdollisesti mukaamme saaneet tehtyä tai ostettua. Tuhdeilla täytteillä varustetut ruisleivät ovat osoittautuneet oiviksi taukopläjäyksiksi.
Kerran päivässä olisi myös hyvä saada syötyä jokin kevyt ja täyttävä lämmin ateria; salaatti tms. Se ei ole kuitenkaan ollut aina mahdollista, koska sopivia taukopaikkoja ei ole tullut vastaan. Pyrimme kantamaan mahdollisimman vähän tavaraa sekä rahankäyttömme on myös rajallista. Parhaiten on kuitenkin jaksanut, kun matkan puolivälissä on päässyt murkinoimaan jonkin huoltoaseman salaattipöydän ääreen. Siihen kun laittaa kylkeen parit ruisleivän käntyt, niin kyllä tossu liikkuu. Tänään meinasi puskea pieni heikotus päälle, kun emme päässeet matkan aikana nauttimaan kunnon ateriaa. Onneksi hätävaroja löytyi repusta ja näillä jaksoimme odottaa iltapalaa. Toivotaan, että saamme tulevien etappien välissä nauttia jonkinlaisen kevyen lounasmättösen.
Aluksi mietimme, että perille päästyämme aiomme vedellä rasvaspytärikebabmajoneesituplajuustoihramegaburgerpekonichilivalkosipulipekonikebab-jysäykset. Emme edes uskalla kuvitella, mitä olisi käynyt jos olisimme päätyneet kyseiseen rasvapommiin. Pitkän rasituksen jälkeen elimistö tai mieli eivät kaipaa mitään raskasta, vaan ensisijaisesti on tehnyt mieli syödä jotain kevyttä ja PALJON!!! Esimerkiksi salaattia hyvillä täytteillä (tonnikala, raejuusto, feta, tomaatti yms.) Salaatin lisäksi illalla on hyvä tankata sopivan reilu määrä hiilihydraatteja varastoon. Hiilihydraattien tankkauksena olemme käyttäneet yleensä pastaa tai ruisleipää. Ilalla on myös tullut popsittua pähkinöitä, salmiakkia, ruisnappeja+tuorejuustoa, ettei yöllä pääse tylsyys yllättämään.
Tässä siis hieman SLN de Compostelan poikien ruokavaliosta. Kyllä näillä eväillä jaksaa ja mahakin toimii. MUISTAKAA KUIDUT!
Säästetään ne üübermättöset Helsingin Kauppatorin grillille jatkojen jälkeen.
T: K-man & M-kan
Aamupalamme on yleensä suhteellisen tuhti annos kaikennäköistä pöperöä. Lautasillemme pyrimme kasaamaan kunnon läjä neljän viljan puuroa. Puuro on ehkä tärkein osa aamupalaa. Siitä saamme paljon hyviä ja pitkäkestoisia hiilareita, joiden avulla jalat jaksavat painaa ensimmäiset 10 km. Puuron sekaan olemme yleensä myös sotkeneet soijaproteiinijauhoa tuomaan lisäravinteita = poori. Puuron lisäksi lautasillemme eksyy mm. ruisleipää täytteineen, kananmunia, mehukeittoa, jogurttia ja mitä ikinä tarjolla sattuu olemaan. Eräänä aamuna nautimme tonnikalapastaa. Tähän mennessä olemme onneksi saaneet aamulla tankattua sen verran, että konsertti on käynyt heti startista lähtien. Toistaiseksi ei hätää aamupalan suhteen ole ollut.
Matkan aikana tulee napsittua kaikenlaista. Taskuista tiensä sormien väliin ja sieltä suuhun löytävät useimmiten pähkinät, rusinat, salmiakkinaperot (sivuvaikutuksia löytyy), ruisnapit ym. Toimiviksi havaitut popsittavat matkaeväät pitävät myös mielen virkeänä ja jarruttavat puheripulia.
Tauoilla pyrimme mäjäyttämään naamaamme jotain, joka pitää nälkää seuraavalle pysäkille - noin 6-10 per etappi. Nopeilla tauoilla tulee syötyä ruisleipää, hedelmiä ja energiapatukoita. Kaikkea, mitä olemme aamulla mahdollisesti mukaamme saaneet tehtyä tai ostettua. Tuhdeilla täytteillä varustetut ruisleivät ovat osoittautuneet oiviksi taukopläjäyksiksi.
Kerran päivässä olisi myös hyvä saada syötyä jokin kevyt ja täyttävä lämmin ateria; salaatti tms. Se ei ole kuitenkaan ollut aina mahdollista, koska sopivia taukopaikkoja ei ole tullut vastaan. Pyrimme kantamaan mahdollisimman vähän tavaraa sekä rahankäyttömme on myös rajallista. Parhaiten on kuitenkin jaksanut, kun matkan puolivälissä on päässyt murkinoimaan jonkin huoltoaseman salaattipöydän ääreen. Siihen kun laittaa kylkeen parit ruisleivän käntyt, niin kyllä tossu liikkuu. Tänään meinasi puskea pieni heikotus päälle, kun emme päässeet matkan aikana nauttimaan kunnon ateriaa. Onneksi hätävaroja löytyi repusta ja näillä jaksoimme odottaa iltapalaa. Toivotaan, että saamme tulevien etappien välissä nauttia jonkinlaisen kevyen lounasmättösen.
Aluksi mietimme, että perille päästyämme aiomme vedellä rasvaspytärikebabmajoneesituplajuustoihramegaburgerpekonichilivalkosipulipekonikebab-jysäykset. Emme edes uskalla kuvitella, mitä olisi käynyt jos olisimme päätyneet kyseiseen rasvapommiin. Pitkän rasituksen jälkeen elimistö tai mieli eivät kaipaa mitään raskasta, vaan ensisijaisesti on tehnyt mieli syödä jotain kevyttä ja PALJON!!! Esimerkiksi salaattia hyvillä täytteillä (tonnikala, raejuusto, feta, tomaatti yms.) Salaatin lisäksi illalla on hyvä tankata sopivan reilu määrä hiilihydraatteja varastoon. Hiilihydraattien tankkauksena olemme käyttäneet yleensä pastaa tai ruisleipää. Ilalla on myös tullut popsittua pähkinöitä, salmiakkia, ruisnappeja+tuorejuustoa, ettei yöllä pääse tylsyys yllättämään.
Tässä siis hieman SLN de Compostelan poikien ruokavaliosta. Kyllä näillä eväillä jaksaa ja mahakin toimii. MUISTAKAA KUIDUT!
Säästetään ne üübermättöset Helsingin Kauppatorin grillille jatkojen jälkeen.
T: K-man & M-kan
4. päivä (28.5.)
Puolimatkassa ollaan!
Ikinä ei olisi uskonut, että taitamme puolet matkasta näin lyhyessä ajassa. Siitä suurin kiitos kuuluu uskollisille tukijoukoille, joita ilman emme olisi pystyneet taivaltamaan metriäkään! Saavuimme klo 20 aikoihin Kuortin jälkeiseen määränpäähän, josta on Heinolaan matkaa enää alle 30 kilometriä. Majapaikka on sama kuin edellisyönä, joten aamulla luvassa hieman sahaamista kyytien kanssa. Jaloissa painaa edelleen, mutta matkaa piristävät tukijoukot, huumori sekä yleinen kannustus - olemme edelleenkin hämillämme kaikesta tuesta ja myötätunnosta! :)
Tämän päivän taivallus marssittiin osittain rankkasateessa, mutta suurimman osan päivästä aurinko paistoi; tähti tulee toivottavasti paistamaan myös kampuksemme tulevaisuuden puolesta. Kuten jo aikaisemmin uutisoitiin, tiedekunta haluaa lisäaikaa kampuksemme tilanteen selvittämiseen. Pallo on siis tällä hetkellä kenttäpuoliskollamme ja jos sen haluaa haltuun, saa tulla yrittämään! Pallo kulkee nimittäin Maradonan nuoruusvuosien nokkeluudella kohti Eduskuntataloa ja se pysyy loppuun asti jaloissa.
Iso kiitos Jannelle, Elinalle ja appiväelle mökkilainasta, kuskaamisesta sekä muonituksesta. Sydämemme eivät riitä kertomaan kiitollisuudestamme. Aiomme huomenna kävellä Heinolaan ja ehkä hieman sen ohi. Tavoitteena olisi kävellä reilut 30 kilometriä ja majapaikka Heinolassa on edelleen hämärän peitossa. Yhteydenotot sallittuja ja sana kiertämään tutuille! Rummuttakaa myös medioita matkamme varrella, jotta saadaan ihmiset heräämään hyvän asian puolesta. Matka alkaa hiljalleen sujua enemmän rutiinilla ja lepoaikaakin jää enemmän. Huomenna luvassa hieman pidempää päivitystä tunnelmista kuvien ja spesiaalin sisällön kera.
Rauha, rakkaus ja toivo pitävät meidät elossa. Ne auttavat meitä jaksamaan ja uskomaan, että kampuksemme säilytetään Savonlinnassa.
Savonlinna kuittaa ja kumartaa Mäntyharjulle, huomenna Heinolalle.
- Michael & K-Man
Ikinä ei olisi uskonut, että taitamme puolet matkasta näin lyhyessä ajassa. Siitä suurin kiitos kuuluu uskollisille tukijoukoille, joita ilman emme olisi pystyneet taivaltamaan metriäkään! Saavuimme klo 20 aikoihin Kuortin jälkeiseen määränpäähän, josta on Heinolaan matkaa enää alle 30 kilometriä. Majapaikka on sama kuin edellisyönä, joten aamulla luvassa hieman sahaamista kyytien kanssa. Jaloissa painaa edelleen, mutta matkaa piristävät tukijoukot, huumori sekä yleinen kannustus - olemme edelleenkin hämillämme kaikesta tuesta ja myötätunnosta! :)
Tämän päivän taivallus marssittiin osittain rankkasateessa, mutta suurimman osan päivästä aurinko paistoi; tähti tulee toivottavasti paistamaan myös kampuksemme tulevaisuuden puolesta. Kuten jo aikaisemmin uutisoitiin, tiedekunta haluaa lisäaikaa kampuksemme tilanteen selvittämiseen. Pallo on siis tällä hetkellä kenttäpuoliskollamme ja jos sen haluaa haltuun, saa tulla yrittämään! Pallo kulkee nimittäin Maradonan nuoruusvuosien nokkeluudella kohti Eduskuntataloa ja se pysyy loppuun asti jaloissa.
Iso kiitos Jannelle, Elinalle ja appiväelle mökkilainasta, kuskaamisesta sekä muonituksesta. Sydämemme eivät riitä kertomaan kiitollisuudestamme. Aiomme huomenna kävellä Heinolaan ja ehkä hieman sen ohi. Tavoitteena olisi kävellä reilut 30 kilometriä ja majapaikka Heinolassa on edelleen hämärän peitossa. Yhteydenotot sallittuja ja sana kiertämään tutuille! Rummuttakaa myös medioita matkamme varrella, jotta saadaan ihmiset heräämään hyvän asian puolesta. Matka alkaa hiljalleen sujua enemmän rutiinilla ja lepoaikaakin jää enemmän. Huomenna luvassa hieman pidempää päivitystä tunnelmista kuvien ja spesiaalin sisällön kera.
Rauha, rakkaus ja toivo pitävät meidät elossa. Ne auttavat meitä jaksamaan ja uskomaan, että kampuksemme säilytetään Savonlinnassa.
Savonlinna kuittaa ja kumartaa Mäntyharjulle, huomenna Heinolalle.
- Michael & K-Man
Subscribe to:
Posts (Atom)