Kesäkuu oli saapunut ja tasan viikko siitä, kun Savonlinna de Compostela-jengi lähti liikkumaan kohti etelän kiireistä metropolia. Meno ei pojilla kuitenkaan ollut taloudellisen yhteiskuntajärjestelmän kuormituksen rattaissa pyörimistä, vaan oman tahdin ja rutiinien tavoittelua. Loppuviikon rytmi oli selvä: keskiviikon ja torstain ihannematkat noin 30 kilometriä, jolloin perjantaille jäisi viimeiset 15 kilometriä. Yhteensä reilut 20 tuntia kävelyä. Not bad at all!
Alussa matka tuntui ikuisuudelta taivaltaa, mutta eilisen ja tämän päivän aikana olemme monesti jääneet haikailemaan yhdessä vietettyä aikaa ja muistoja alkutaipaleelta. Suomalaisten miesten tunteellisuus kunniaan! Onhan meidän vastattava mahdolliseen yliopiston hallituksen tunteettomaan päätökseen juuri tunteellisuudella. Se inhimillinen näkökulma kun monesti sattuu unohtumaan päätöksenteossa.
Aamuisen kello 7 herätyksen ja ravitsevan aamupalan jälkeen saimme kyydin takaisin Mäntsälän rajalle, josta oli noin 15 kilometriä Mäntsälään. Alkumatka taittui ripeästi ja 15 kilometrin saavutimme noin kolmessa tunnissa. Mäntsälään saavuttuamme meitä odotti Mäntsälä- ja Keski-Uusimaa-lehtien haastattelut sekä välipala (kiitos Mäntsälä-lehdelle!) Muutaman tunnin jutustelutuokion ja välipalan mussutuksen jälkeen pääsimme jatkamaan tuskaista vaellusta tuskallisen kuumassa säässä. Hieman Mäntsälän keskustan jälkeen intouduimme äärimmäiseen haastavaan kävelysauva-miekkataisteluun, jonka tuloksena oli rikkinäinen kävelysauva. 190-vuotiaan kävelytyyliä imitoiva Mikko pääsi huokaisemaan helpotuksesta, kun sauva sattui olemaan Karon. Suuremmalta mielipahalta vältyttiin ja matka jatkui laaksojen toiselle puolelle.
Mäntsälä-Järvenpää-väli yllätti suorien määrällä. Jokaisen suoran jälkeen koitti uusi suora ja lämpötila puski lähempänä 30 astetta. Kävelymatka ei ollut helppo, sillä nestetti ja talkkia kului, kuin Kuopiossa kalakukkoja. Suurimilta hiertymiltä vältyttiin, mutta jalkapohja-nilkka-polvi-reisi-akseli on kovan rasituksen alla jatkuvasti. Pääsimme Keravalle 44 kilometrin päähän Helsingistä, jonne meidät majoitti Paula perheineen (kiitos!). Huomenna vielä viimeiset 30 kilometriä, blogitekstiä + grande finale!
Aamen.
No comments:
Post a Comment